Suomi kestävän kehityksen airueena

YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO sai uuden pääjohtajan juhannuksen aikaan järjestetyssä vuosikokouksessa. Elokuun alussa tehtävässä aloittaa Kiinan nykyinen varamaatalousministeri Qu Dongyu. Puheenjohtajavaalia edeltäneessä puheessaan Qu korosti Agenda 2030:n merkitystä. Hän kuvasi sitä suunnitelmaksi kehittää koko maailmaa kestävämpään suuntaan. FAO:n merkitystä hän korosti työssä kestävän maatalouden kehittämiseksi viitaten erityisesti Agendan seitsemään tavoitteeseen:

1 - poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa kaikkialta

2 - poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta

5 - saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia

6 - varmistaa veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille

12 - varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys

14 - säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä

15 - suojella maaekosysteemejä, palauttaa niitä ennalleen ja edistää niiden kestävää käyttöä; edistäämetsien kestävää käyttöä; taistella aavikoitumista vastaan; pysäyttää maaperän köyhtyminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen

Valinnan jälkeisissä onnittelupuheissa toistuivat SDG-tavoitteet. Myös minä korostin niiden saavuttamiseksi tehtävän työn merkitystä toivottaessani pääjohtajalle menestystä sekä Suomen että koko Euroopan alueen puolesta. Suomi ja käytännössä Aulikki Hulmi on hoitanut menestyksekkäästi FAO:n Euroopan alueryhmän puheenjohtajuutta toimimalla samalla Pohjoismaiden edustajana FAO:n hallintoneuvostossa. Heinäkuun alusta alkaen Suomi siirtyi EU-puheenjohtajuuden myötä sovittelemaan EU-maiden näkemyksiä FAO-asioissa.

Kestävän kehityksen tavoitteet olivat vahvasti esillä myös FAO:n muuta johtoa tavatessamme. Saimme todella hyvää palautetta ministeriön uudistetusta strategiasta  ja siitä, miten kestävän kehityksen tavoitteet on tyylikkäästi linkitetty kansalliseen tahtotilaan. ”Edelläkävijyyttä”.

Myös Rooman kokouksessa, kuten viime kesänä New Yorkissa, jossa kestävän kehityksen tavoitteiden edistymistä käsiteltiin, korostui, että Agenda 2030 on mittava kokonaisuus, jossa tavoitteet linkittyvät ja kiinnittyvät tiiviisti toisiinsa. Olen todella mielissäni, että olemme Suomessa olleet pioneereja ns. nexus-ajattelussa, ymmärtäen, että muun muassa veteen, maaperään, energiaan ja ruokaturvaan liittyvät tavoitteet muodostavat kokonaisuuden ja että paikalliset, kansalliset ja laajemmatkin päätökset yhden palasen osalta vaikuttavat myös muiden tavoitteiden toteutumismahdollisuuksiin.

FAO:n uusi pääjohtaja korosti myös ”vitamiini M:n” merkitystä. Kyse on tietenkin rahasta, ”money”. Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen perusta on vakaa talous. Rikkaammilta mailta on tietenkin helpompaa edellyttää nopeampia toimenpiteitä kuin matalan tulotason mailta. Jos köyhyys ei poistu eikä päivittäinen ruoka riitä määrällisesti tai ravitsemuksellisesti, lienee turha odottaa muiden SDG-tavoitteiden täyttymistä nopealla aikataululla. Odotukset FAO:a ja sen uutta johtoa kohtaan ovat korkealla erityisesti kehittyvissä maissa.

Kyse ei kuitenkaan ole vain rahasta. Tärkeää on ymmärtää tuo tavoitteiden linkittyminen toisiinsa.  Miten veden kierto ja metsät vaikuttavat ympäröivään ekosysteemiin ja sitä kautta ruokaturvaan ja mitä pelloilla viljellään ja miten? Mikä vaikutus tällä kaikella on ilmaston muutoksen estämisessä ja siihen sopeutumisessa?

Tutkimuksen rinnalla tarvitaan paikallisesti ja kansallisesti räätälöityä neuvontaa, tiedonvaihtoa ja koulutusta. Tässä työssä FAO:lla on keskeinen rooli. Myös yksittäisten maiden, kuten Suomen, tulee tehdä oma osuutensa asiantuntijana ja yhteistyökumppanina. Mielestäni tätä velvoittaa myös pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma. ”Suomi kantaa globaalia vastuuta”, ”Suomi vahvistaa monenkeskistä yhteistyötä”. Vain toimimalla näin myös käytännössä olemme kokoamme suurempia maailmalla.

Jaana Husu-Kallio, kansliapäällikkö