Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt
Media

Ahman metsästykseen saa tänäkin keväänä myöntää enintään kahdeksan poikkeuslupaa

Maa- ja metsätalousministeriö 18.1.2019 15.37
Tiedote

Maa- ja metsätalousministeriö on antanut tänään voimaan tulleen asetuksen, jonka mukaan ahmoja voidaan edelleen metsästää rajoitetusti pohjoisen ja itäisen poronhoitoalueen kannanhoitoalueella. Poikkeuslupia metsästykseen voidaan kuitenkin myöntää kahden edellisen vuoden tapaan enintään kahdeksan.

– Rajoitetun metsästyksen tavoitteena on mahdollistaa merkittäviä porovahinkoja aiheuttavien yksilöiden poistaminen. Vaikka ahmojen porotaloudelle aiheuttamat vahingot ovatkin viime vuosina vähentyneet, niiden taloudellinen arvo on edelleen merkittävä, sanoo maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Ministeriö korostaa, ettei poikkeuslupakiintiön vahvistaminen itsessään johda yhdenkään ahman tappamiseen, se asettaa vain ylärajan Suomen riistakeskuksen myöntämille poikkeusluville. Raja muodostaa kehyksen, jonka puitteissa pyyntilupia voidaan myöntää, jos metsästyslain 41 a §:n mukaiset edellytykset muutoin täyttyvät. Tilanne on siten ahmojen osalta erilainen kuin karhun, ilveksen tai suden kohdalla, joiden vahinkoperusteisille luville ei ole useaan vuoteen asetettu poronhoitoalueella ylärajaa. Jos ahmaa koskevaa asetusta ei olisi annettu, poikkeuslupien määrää olisivat rajoittaneet vain luontodirektiivin ja kansallisen lainsäädännön asettamat edellytykset.

Ahmakanta on viime vuosina kasvanut

Voimassa olevassa ahman hoitosuunnitelmassa Suomi on jaettu kolmeen kannanhoitoalueeseen: pohjoinen- ja itäinen poronhoitoalue, muu poronhoitoalue ja Metsä-Suomi. Poronhoitoalueella liikkui Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan talvella 2017–2018 noin 120–140 ahmaa ja muualla Suomessa noin 150–160 ahmaa. Yhteensä ahmoja arvioitiin siis olevan 270–300.

Viime talvea koskeva arvio ahmojen lukumäärästä on noin 20 % suurempi kuin kahta edellistä talvea koskenut arvio (220–250), ja riistakolmioaineiston perusteella ahmojen määrä poronhoitoalueella ja itäisellä kannanhoitoalueella on jopa moninkertaistunut viimeisten 15–20 vuoden aikana (kuva 1).

Riistakolmioiden talvilaskentoihin pohjautuva laskelma ahmojen lukumäärästä kolmella alueella vuosina 1989 – 2018
Kuva 1. Riistakolmioiden talvilaskentoihin pohjautuva laskelma ahmojen lukumäärästä kolmella alueella vuosina 1989–2018. Lähde. Luken kanta-arvio 27.11.2018.

Ahmat elävät pääosin pohjoisilla tunturialueilla ja itäisillä metsäalueilla. Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueilla arvioidaan Metsähallituksen ja paliskuntien yhteisten erillislaskentojen perusteella liikkuvan yhteensä noin 40–60 ahmaa, jotka kuuluvat Pohjoismaiden yhteiseen yli 800 yksilön elinvoimaiseen ahmapopulaatioon. Muualla Suomessa arvioidaan elävän noin 180–190 ahmaa, jotka ovat puolestaan osa Venäjän noin 1 500 yksilön elinvoimaista ahmapopulaatiota. Tunturi-Lapin ja Itä-Suomen ahmakannat eroavat uuden tutkimustiedon valossa geneettisesti toisistaan.

Tuoreimmassa vuoden 2015 nisäkkäiden uhanalaisuusarvioinnissa ahman uhanalaisuusluokka laskettiin kasvaneen kannan vuoksi äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi. Ylä-Lapissa ja Käsivarressa eli ns. alpiinisella vyöhykkeellä ahman on katsottu olevan viimeisimmässä luontodirektiivin arvioinnissa 2007–2012 suotuisalla suojelutasolla. Muualla Suomessa eli ns. boreaalisella vyöhykkeellä suojelutaso on arvioitu vielä riittämättömäksi, mutta sielläkin ahmakannan on arvioitu olevan kasvussa. Asetuksen kahdeksan ahman metsästysmäärän ei arvioida heikentävän ahman suojelutasoa.

Poikkeuslupien myöntäminen näyttäisi vähentäneen porovahinkoja

Ahma aiheuttaa kaikista suurpedoista eniten vahinkoja porotaloudelle, mutta vahingot ovat kuitenkin parin viimeisen vuoden aikana vähentyneet. Ahman tappamia poroja ilmoitettiin toissa vuonna 3 039, mutta viime vuonna enää 2 362. Vahinkojen arvo laski vastaavasti samana aikana noin 1,6 miljoonalla eurolla. Ahma aiheutti kuitenkin viime vuonnakin yhteensä noin 5,4 miljoonan euron porovahingot, mikä on enemmän kuin suden, karhun ja ilveksen poroille aiheuttamat vahingot yhteensä.

Petovahinkojen euromääräinen korvaussumma vuodelta 2018 ei ole vielä tiedossa. Eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä riistavahinkolain muuttamisesta (HE 263/2018), ja esitykseen sisältyy ehdotus poikkeuksellisen suuresta porovahingosta maksettavan erityisen korvauksen (ns. Lex Halla-korvauselementti) kumoamisesta. Erityiskorvaus on koettu poroelinkeinon piirissä epätasa-arvoiseksi ja lausunnonantajilta saatiin esitystä valmisteltaessa uudistukselle laajaa kannatusta. Jos hallituksen esitys hyväksytään, kaikille porovahingoista kärsineille voidaan todennäköisesti maksaa korvaukset täysimääräisinä. 

Ahman poistolupien vaikutusta ahmavahinkoihin ja niistä maksettaviin korvauksiin ei kyetä täysin arvioimaan, koska vahinkoihin vaikuttavat myös lumi- ja sääolosuhteet. Ahmojen metsästys kahtena edellisenä talvena näyttäisi kuitenkin vähentäneen vahinkoja suurimmassa osassa niitä paliskuntia, joiden alueille poikkeuslupia on myönnetty. Laskua ahman aiheuttamissa vahingoissa näyttäisi tapahtuneen ainakin Kemin-Sompion, Lapin, Sallivaaran, Käsivarren, Hallan, Hammastunturin, Kuivasalmen sekä Hossa-Irnin paliskunnissa, ja Kemin-Sompiossa vahingot vähenivät jopa kymmenesosaan aiemmasta.

Suojelualueilla tapahtuvasta ahman metsästyksestä

Pohjois-Suomessa on paljon kansallispuistoja sekä laajoja luonnonsuojelu- ja Natura-alueita, joissa myös suurpetojen metsästys on mahdollista. Yhdestä vuonna 2017 annetusta ahman metsästyslupaa koskeneesta päätöksestä on kuitenkin valitettu Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen. Asiassa todennäköisesti ratkaistaneen, voidaanko Natura 2000 -alueella metsästää ahmaa vahinkojen estämiseksi, vaikka alueen Natura-tietolomakkeisiin on merkitty ahman esiintyminen alueella.

Ennen kuin asiasta on saatu lainvoimainen ratkaisu, maa- ja metsätalousministeriö katsoo, ettei poikkeaminen ahman rauhoituksesta ole sellainen hanke tai suunnitelma, joka todennäköisesti merkittävästi heikentäisi poikkeuslupa-alueella tai sen läheisyydessä sijaitsevien Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden luontoarvoja.
 
Poikkeusluvan nojalla tapahtuva ahman pyynti voi aiheuttaa lyhytaikaista ja paikallista häiriötä pyyntitapahtuman aikana. Häiriön ei kuitenkaan voi katsoa heikentävän merkittävästi Natura-alueiden luontoarvoja. Pyynnin aikana voidaan esimerkiksi liikkua moottorikelkoilla samaan tapaan kuin niillä liikutaan normaalin poronhoitotyönkin aikana. Asiaa tarkasteltaessa merkittäviä arviointiperusteita ovat häiriön voimakkuus, kesto ja tiheys. Jotta häiriö olisi merkittävä, sen on vaikutettava suojelun tasoon.

Myös eduskunnan ympäristövaliokunta toteaa Hossan kansallispuistoa koskevassa mietinnössään (YmVM5/2017), että suojelun yleisestä periaatteesta voidaan luonnonsuojelulain mukaan poiketa kansallispuistossa muun muassa porotalouden ja paikallisen väestön luontaiselinkeinojen hyväksi, jos niistä ei koidu oleellista eikä pysyvää vahinkoa suojelutavoitteiden kannalta.

Porovahinkoja aiheuttavien petojen poistaminen on myös Hossan kansallispuistossa mahdollista Suomen riistakeskuksen poikkeusluvalla ja alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen luvalla luonnonsuojelulain 15 §:n mukaisesti. Arvioidessaan luvanvaraisen toiminnan vaikutusta Natura 2000 –arvoihin Metsähallitus on todennut, että poikkeusluvan ehtojen mukainen toiminta ei aiheuta merkittävää haittaa suojeluperusteena oleville luonnonarvoille, eikä siten heikennä Natura-arvoja.

Muista keinoista ahmojen aiheuttamien porovahinkojen vähentämiseksi

Ahman aiheuttamien porovahinkojen korvaamisessa on toistuvasti esitetty siirtymistä Ruotsissa käytössä olevaan reviiripohjaiseen korvausjärjestelmään. Korvausjärjestelmän vaihtaminen ei kuitenkaan vähentäisi ahmojen aiheuttamia vahinkoja, eikä se ole Ruotsissakaan poistanut tarvetta vahinkoperusteisten poikkeuslupien myöntämiseen. Reviiripohjaisen korvausjärjestelmän voimaansaattaminen vaatisi lisäksi suuria tutkimusresursseja ahmojen kartoittamiseen ja ahmanpesien etsintään sekä komission virallista hyväksymisprosessia ja mittavia lainsäädäntömuutoksia selvityksineen.

Korvausjärjestelmän muuttaminen ei ratkaisisi myöskään petovahinkojen korvaamiseen tarkoitettuihin määrärahoihin liittyviä ongelmia, sillä jo nykyisen järjestelmän kohdalla on ollut ajoittain vaikeuksia maksaa korvauksia täysimääräisinä. Reviiripohjaista korvausjärjestelmää vastustetaan lisäksi laajasti poronhoitoalueen paliskunnissa.

Vaihtoehtoiseksi ratkaisuksi on esitetty myös vahinkoahmojen siirtoa poronhoitoalueen ulkopuolelle. Ahmakannan hoitosuunnitelmassa todetaan kuitenkin, että siirtoistutuksiin ryhdytään vain, jos paikallisen väestön asenteet hanketta kohtaan ovat riittävän myönteisiä. Tähänastisten selvitysten perusteella paikallinen väestö esimerkiksi Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa suhtautuu siirtoihin niin kielteisesti, ettei niihin siksi ole ollut edellytyksiä. Muutamien yksilöiden siirroilla ei sitä paitsi olisi käytännössä merkitystä ao. alueiden tai muun eteläisen Suomen ahmakannalle, koska ahmakanta levittäytyy ja runsastuu näillä alueilla jo luontaisestikin.

MMM:n asetus 18.1.2019 (också på svenska)
Asetuksen taustamuistio 15.1.2019

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
Erityisasiantuntija Jussi Laanikari, p. 040 733 6229, etunimi.sukunimi(at)mmm.fi

Kuva 2. Ahmojen aiheuttamat porovahingot vähentyivät kahdeksassa 11 paliskunnasta, joissa ahmoja metsästettiin. Kemin-Sompiossa saatiin ensin saaliiksi ahma helmikuussa 2017, mutta vahingot eivät heti vähentyneet ja vahinkoja aiheutui vuoden aikana 139 kpl. Korvaussummaltaan vahingot olivat 172 000 euroa. Sen sijaan tammikuussa 2018 pyydetyn ahman jälkeen vahinkoja syntyi ainoastaan 12 kpl ja korvaussumma putosi 11 500 euroon.
Eläimet ja kasvit Jari Leppä Metsästys Riista Suurpedot