Valtioneuvosto ja ministeriöt Media

Karhukannan kasvu pyritään taittamaan suurentamalla metsästyskiintiötä

Maa- ja metsätalousministeriö 6.7.2020 10.30 | Julkaistu suomeksi 6.7.2020 klo 10.41
Tiedote

Maa- ja metsätalousministeriö on vahvistanut asetuksellaan metsästyskauden 2020–2021 suurimmaksi sallituksi saaliskarhujen määräksi 384 karhua. Metsästyskiintiö on nyt 71 karhua suurempi kuin kauden 2019–2020 kiintiö (313) ja 29 karhua suurempi kuin kauden 2018–2019 kiintiö (355). Poikkeuslupien tarkemmasta kohdentamisesta päättää Riistakeskus.

Luonnonvarakeskus (Luke) on arvioinut, että Suomessa oli ennen vuoden 2019 metsästyskautta noin 2 300–2 500 karhuyksilöä. Vuotta aiemmin vastaava luku oli 2 020–2 130, eli luku nousi vuodessa 14 prosentilla. Erillisiä pentueita arvioitiin olevan 224–250, mikä sekin oli 14 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin (193–222). Alueellisesti kannan runsastuminen näyttää olleen voimakkainta poronhoitoalueen eteläpuolelle sijoittuvien keskisen ja läntisen Suomen alueilla.

Viimeisten kolmen vuoden aikana karhunkaatolupia on myönnetty aiempaa enemmän. Viime vuonna vahvistetun karhukiintiön tavoitteena oli vakiinnuttaa karhukannan taso, mutta kannan kasvu jatkui odotusten vastaisesti edelleen. Muutokset yksilömäärää koskevissa Luken arvioissa eivät tosin johdu pelkästään karhukannassa tapahtuneista muutoksista, arvioihin vaikuttavat myös muutokset havainnoinnin aktiivisuudessa ja kattavuudessa. 

EU:n luontodirektiivissä karhu kuuluu tiukasti suojeltuihin lajeihin. Suomen karhukanta on kuitenkin riittävän suuri siihen, että sitä voidaan säädellä direktiivin sallimalla ns. kannanhoidollisella metsästyksellä. 

– Kannanhoidollisella metsästyksellä ylläpidetään karhukannan ihmisarkuutta, ehkäistään vahinkoja ja säädellään kannan kokoa. Tälle metsästyskaudelle asetettavan kiintiön tavoitteena on taittaa kannan kasvu, sanoo maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Karhujen ihmisarkuus vähentää mahdollisia konflikteja, ja metsästys auttaa säilyttämään karhujen tiheyden sellaisella tasolla, että haitat ja vahingot ihmistoiminnoille, tuotantoeläimille ja luonnonvaraiselle riistalle pysyvät sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti hyväksyttävinä. Metsästys auttaa lisäksi hidastamaan kannan kasvunopeutta alueilla, joille karhu on vasta palaamassa tai joilla karhukanta on aiemmin ollut harva.  Asukkaille jää näin enemmän aikaa tottua muutokseen ja hyväksyä karhujen läsnäolo alueella. 

Tavoitteena on lisäksi varmistaa karhukannan hoitosuunnitelman toimenpiteiden onnistuminen sekä lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia karhun läsnäolosta seuraavien ongelmien ratkaisemisessa. 

Pyyntiä suunnataan edelleen Pohjois-Karjalaan

Suomen karhukanta ei ole tasaisesti jakautunut, karhujen esiintymisessä on selkeitä painopistealueita. Edellytykset karhukannan kasvulle vaihtelevat lisäksi eri osissa maata, ja karhukannan hoidossa on otettava huomioon kullekin alueelle tyypilliset olosuhteet, ihmistoiminta ja elinkeinot. Täysin tasaisesti jakautunutta karhukantaa ei käytännössä ole mahdollista saavuttaa. Tavoitteena on kuitenkin kohdentaa metsästystä niin, että karhuja esiintyisi tasaisemmin sopivissa elinympäristöissä koko maassa.

Nyt vahvistetun karhukiintiön osuus suhteessa alueelliseen kantaan on poronhoitoalueella noin 27 prosenttia (viime vuonna 25), muualla Suomessa 14 (13) ja koko maassa keskimäärin 15,9 prosenttia (15,1). Pyyntiä on kuitenkin tarkoitus suunnata edelleen Pohjois-Karjalaan, joten useimmilla poronhoitoalueen ulkopuolisilla alueilla verotusprosentti tulee todennäköisesti jäämään reiluun 9 prosenttiin. 

Poronhoitoalueen karhukiintiö on tulevana metsästysvuonna 95 yksilöä (lisäys +10), joista itäisellä poronhoitoalueella 75 ja läntisellä 20.  Poronhoitoalueen ulkopuolella kiintiöksi vahvistettiin 289 karhua eli 61 yksilöä enemmän kuin vuotta aiemmin.

Karhun aiheuttamista vahingoista suurin osa aiheutuu porotaloudelle poronhoitoalueella. Karhun tappamia poroja ilmoitettiin löydetyksi viime vuonna 658, kun edellisen vuoden luku oli 801. Vuonna 2019 ilmoitettu määrä vastaa laskennallisesti noin 1 121 000 euron korvaussummaa. 

Karhujen aiheuttamista 175 kotieläinvahinkotapauksesta maksettiin viime vuonna korvauksia yhteensä noin 182 000 euroa. Suurin osa kotieläinvahingoista oli mehiläisvahinkoja. 

Pennulliset naaraat ja alle 1-vuotiaat pennut ovat rauhoitettuja

Kannanhoidollinen metsästys ei kohdistu juuri ollenkaan lisääntyvään kantaan, koska pennulliset naaraat ja alle 1-vuotiaat pennut ovat rauhoitettuja. Karhukannan lisääntymisen kannalta avainasemassa olevien aikuisten naaraiden metsästyskuolleisuus on siksi uroksia pienempää.

Erityisesti nuoria uroskarhuja vaeltaa lisäksi säännöllisesti Suomen puolelle Venäjältä, jossa karhukanta on tiheämpi kuin Suomessa. Karhusaalis on näin urosvoittoista (63 %) ja kaadetut karhut ovat yleensä suhteellisen nuoria. Aikuisten yksilöiden suhteellista osuutta saaliista pienentää myös se, että huomattava osa itäisen Suomen aikuisista uroksista siirtyy tyypillisesti Venäjän puolelle ennen metsästyskauden alkua. 

Karhujen vaeltaminen edestakaisin yli rajan on kasvattanut nopeasti karhukannan geneettistä monimuotoisuutta poronhoitoalueen ulkopuolella 1990-luvun puolivälistä alkaen.

Poikkeuslupien tarkemmasta kohdentamisesta päättää Riistakeskus

Poikkeuslupien tarkemmasta kohdentamisesta päättää Suomen riistakeskus. Kiintiöstä myönnettävien poikkeuslupien lisäksi Riistakeskus voi – tarkkaa harkintaa käyttäen – myöntää poikkeusluvan myös vahinkoa tai uhkaa aiheuttavien karhujen kaatamiseen. Näiden lupien määrää ei jatkossakaan rajoiteta.

Karhunkaatolupien kohdentamisessa tulee maa- ja metsätalousministeriön mielestä huomioida eri alueiden vahinkokehityksen lisäksi myös alueen hirvieläinkantojen tila suhteessa karhukantaan. Suomenselällä ja Kainuussa tulee kiinnittää huomiota myös metsäpeurakannan turvaamiseen.

Ennustemalli kestävästä karhukannan verotuksesta laaditaan kannassa tapahtuneiden muutosten ja tunnetun verotusasteen perusteella. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomen karhukannan on arvioitu kestävän noin 16 prosentin suuruista pyyntiverotusta ilman kannan pienenemistä. Metsästysvuonna 2019–2020 karhun tunnettu kokonaiskuolleisuus oli 326 yksilöä, josta metsästyksen osuus oli 312 yksilöä. Poliisin päätöksillä lopetettiin 8 yksilöä ja muutoin kuolleita karhuja löydettiin kuusi. 

Maa- ja metsätalousministeriön asetus (547/2020) 
Asetuksen taustamuistio 
Luke: Karhukanta Suomessa 2019 (Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 26/2020)

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
erityisasiantuntija Jussi Laanikari, p. 040 733 6229
ministerin erityisavustaja Teppo Säkkinen, p. 050 516 2868
Sähköpostit muotoa [email protected]
 

Eläimet ja kasvit Jari Leppä Riista