Kokemuksen polku johti superministeriksi

Kimmo Tiilikainen nimitettiin toukokuun lopussa maatalous- ja ympäristöministeriksi. Hän kertoo, miten yhdistää kaksi varsin erilaista salkkua, ja kertaa polkuaan "maaseudun superministeriksi".

Laajaa asiakirjoa hallinnoiva ministeri joutuu tarkkaan harkitsemaan menonsa, jotta tärkein työ hoituu.
− Ministerille oleellisin matkatyö on osallistua ministerineuvostoihin. Niiden päälle on mietittävä tarkkaan, mitä muita matkoja kannattaa tehdä. Niin mukavaa kuin olisikin osallistua eri tapahtumiin, on tärkeintä viedä hallitusohjelman kunnianhimoisia tavoitteita eteenpäin. Siinä lopulta mitataan, pärjääkö tässä pestissä, Tiilikainen toteaa.
Leppoisasti eteläkarjalaista murretta haasteleva ministeri istuu Hallituskadun työhuoneessaan ja toteaa toipuneensa nopeasti alun pökerrytyksestä, jonka täyteen pakattu ministerinpesti aiheutti. Edellisessä hallituksessa tehtävien hoitoon oli kolme ministeriä.

− Asiaa sulatellessa ajattelin, että haaste on otettava vastaan. Tässä joutuu nyt tekemään samaa kuin hallitusohjelmassakin, eli strategisia valintoja.

Luonnonvarat kestävästi käyttöön

Maatalous- ja metsätieteiden maisteri, metsänhoitaja ja keskustan kansanedustaja Kimmo Tiilikainen on vuosia ollut luomuvihannesten viljelijä Ruokolahdella. Hän on myös muun muassa johtanut Luomuliittoa ja ollut luottamustehtävissä useissa metsä- ja ympäristöjärjestöissä. Polku nykyiseen tehtävään näyttää olleen selkeästi viitoitettu.

− Koko pienen ikäni olen ollut tekemisissä talouden ja ympäristön yhdistämisen kanssa: kahden ministeriön johtaminen on samanlaista tasapainon hakemista luonnonvarojen käytön ja suojelun välillä. Kysymys on sekä kasvun hakemisesta että ympäristöstä huolehtimisesta tulevia sukupolvia varten, ministeri pohtii.

Hän kertoo, että on saanut eri sidosryhmiltä − luonnon hyödyntäjiltä ja suojelijoilta − identtistä viestiä: ”Tehtävä on hankala, mutta jos joku siihen pystyy, se olet sinä.”

Suomi biotalouden supervallaksi

Tiilikaista innostavat hallituksen kunnianhimoiset biotaloustavoitteet. Hän uskoo, että selluhankkeet etenevät hyvin, mutta pohtii, löytyykö politiikan keinoin tarpeeksi vetoapua mekaaniselle puunjalostusteollisuudelle, jotta myös tukkipuulle olisi käyttöä. Se olisi tarpeen, jotta teollisten hakkuiden lisäystavoite, 15 miljoonaa kuutiota, toteutuisi.

− Uusiutuvan energian lisääminen on tarpeen ja Suomessa pitää nojata metsäenergiaan.

Hallitusohjelmassa ruuan kauppataseen vahvistaminen 500 miljoonalla eurolla on toinen kovan luokan tavoite. Tiilikaisen mukaan siinä pitää saada yhdistettyä kaksi komponenttia: kotimaisen kulutuksen kasvattaminen erityisesti ammattikeittiöissä ja ruuan viennin lisääminen.

− Viljelijöiden tulevaisuudenuskon kannalta nämä ovat tärkeimpiä tavoitteita. Eivät viljelijätkään usko, että ruuantuotannon kannattavuus voisi parantua tukien varassa. Se tapahtuu markkinoilla.

Byrokratian kimppuun

Hallitusohjelma edellyttää toimintatapojen uudistamista. − Digitalisaation hyödyntäminen, erilaiset kokeilut, byrokratian purkaminen. Paljon olen jo saanut viestejä, että byrokratia-asiassa on päästävä eteenpäin, ministeri kertoo.

Hän toivoo, että molempien ministeriöiden virkakunta ryhtyy ajattelemaan, miten asioita voitaisiin helpottaa kansalaisten näkökulmasta. − Kukaan ei ole ilkeyttään tehnyt asioita vaikeaksi, mutta hyvästä sydämestään voisi jokainen nyt miettiä, miten byrokratiaa voitaisiin helpottaa. Ministeri kehuu muun muassa viljelijöiden sähköistä tukihakua, josta hyötyvät viljelijän lisäksi muutkin veronmaksajat, kun hallinto kevenee ja asioinnista tulee sujuvampaa.

Vaikuttajana tutulla kentällä

Tiilikainen toteaa, että hänen työtään helpottaa, kun sekä ympäristöministeriön että maa- ja metsätalousministeriön toimiala ja monet ihmiset ovat tuttuja.

− Miulla on vahva luotto siihen, että molemmissa ministeriöissä on osaava ja sitoutunut virkakunta. Jo alussa on tullut ilmi, että virkamiehillä on aito halu lähteä toteuttamaan hallituksen tavoitteita. On nimittäin ihan sama, mitä ministeri tekee, ellei hallinto toimi samaan suuntaan.

Ministeriöiden eturistiriitoja on Tiilikaisen näkemyksen mukaan liioiteltu. Hän toteaa uskovansa, että MMM:ssä ymmärretään luonnonvarojen kestävän käytön ja luonnonsuojelu- ja ympäristöasioiden periaatteet. Samalla tavoin hän uskoo, että YM:ssäkin ymmärretään, että luonnonvarojen käytössä on kyse leivästä, työllisyydestä ja Suomen hyvinvoinnista.

− Mahdollisissa ristivetotilanteissa minun vastuullani on huolehtia siitä, että molemmista ministeriöistä asiantuntijat istuvat yhdessä niin kauan, että ongelma ratkaistaan.

Tiilikainen kertoo lähtökohdakseen tasapuolisuuden ministeriöitä kohtaan. Hän aikoo viettää molemmissa fyysisesti aikaansa ja toivoo, että yhteistyö virkamiesten kanssa muodostuu luontevaksi.