Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin puhe Luonnonvara- ja biotalouspäivillä 17.9.

Luonnonvara- ja biotalouspäivillä Oulussa keskusteltiin sopeutumisesta maan- ja vesienkäytön muutokseen. Seminaaripäivän puheenvuoroissa käsiteltiin maankäyttöä, ruokaturvaa ja elintarviketuotantoa sekä ilmastonmuutoksen tuomia haasteita vesi- ja kalataloudelle. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah esitti videotervehdyksen seminaariväelle.

Hyvät luonnonvara- ja biotalouspäivien osallistujat!

On ilo tervehtiä teitä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja maa- ja metsätalousministeriön järjestämien luonnonvara- ja biotalouspäivien aluksi.  

Ajankohtaisempaa teemaa ei voisi olla – luonnonvaroista puhutaan mediassa päivittäin, useimpina päivinä useista eri näkökulmista. Avoimuusrekisterin osumatkin kertovat, että mielenkiinto asiaa kohtaan on laajaa. Biotalous puolestaan on päivän sana ja kaikkien huulilla, tai sanotaanko, että toivoisimme sen olevan kaikkien huulilla, sillä luonnonvarojen kestävä käyttö ja hyödyntäminen sopusoinnussa ympäristön kanssa on yksi ihmiskunnan onnistuneen tulevaisuuden avaimista.

Omassa työssäni biotalous näkyy vahvasti EU-vaikuttamisessa, sillä juuri niissä pöydissä ymmärrystä luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja toisaalta suuresta potentiaalista on tarpeen lisätä. Suomelle tärkeitä yhteistyömaita ovat erityisesti muut metsäiset jäsenmaat. Viime kuussa emännöin For Forest Plus -ryhmän metsäministereitä Suomessa. Olen ilahtunut siitä, että Ranska on liittynyt mukaan alun perin Suomen, Itävallan, Ruotsin ja Slovenian muodostamaan ryhmään ja sitäkin kautta vaikuttamisen hartiat toivottavasti levenevät.

EU:n biotalousstrategia on vuodelta 2018, ja sen päivittäminen on ajankohtaista. Toivomme päivitykseltä talouskasvua ja uusia työpaikkoja sekä liiketoimintaa ja innovaatioita, jotka ylittävät perinteiset raja-aidat ja edistävät materiaalivirtojen hyödyntämistä. Valmista odotamme vuoden 2025 lopulla. Matkalla sinne kannustamme kaikkia toimialat ylittävään, innovatiiviseen yhteistyöhön. Suomella on mahdollisuus olla yhä selkeämmin biotalouden kansainvälinen edelläkävijä.

Tämän vuoden päivien teema sopeutuminen maan- ja vesienkäytön muutokseen on niin ikään ajankohtainen. Maa- ja vesialueiden tulevaisuuden käytössä on sovitettavana yhteen monia, osin ristiriitaisiakin, tavoitteita ja tarpeita.

Yksi maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan keskeisimmistä tehtävistä on huolehtia ruuantuotannon ja vesihuollon huoltovarmuudesta kaikissa olosuhteissa. Maatalouden tärkein tehtävä on tuottaa ruokaa. Samalla se osaltaan vähentää ravinteiden kulkeutumista vesistöihin, torjuu ilmastonmuutosta ja luontokatoa, pitää yllä maaseutumaisemaa sekä huolehtii bioturvasta ja eläinten hyvinvoinnista.

Ruuantuotannon ja ympäristötavoitteiden välille ei ole tarpeen rakentaa vastakkainasettelua. Esimerkiksi maaperästä huolehtiminen edistää luonnon monimuotoisuutta ja auttaa turvaamaan sadon myös kuivina tai erityisen märkinä kasvukausina.  Pölyttäjien ravintokasvipellot edesauttavat hyvien satojen muodostumista. Tehtäväkenttä on siis moniuloitteinen, mutta juuri ministeriömme hallinnonalan toimijoilla on tarjota ratkaisuja.

Maankäyttö on muutoksessa. Sen ohjaaminen vaatii strategisempaa otetta. Vaikka peltopinta-ala periaatteessa riittää oman ruuantuotantoomme tarpeeseen, ei tilanne välttämättä tilatasolla näyttäydy sellaisena. Peltojen raivaamista on ehkäistävä ensisijaisesti varmistamalla, että nykyinen viljelyskelpoinen ala on ruokaa tuottavan maatalouden käytössä. Optimointi ja ohjaaminen ei ole helppoa, mutta kokonaiskuvaa on välttämätöntä tarkastella uusien maankäytön muotojen haastaessa vanhat. Toiseksi, miksi tyytyisimme siihen, että Suomi tuottaa oman ruokansa – ilmastonmuutoksen edetessä ja haastaessa esimerkiksi eteläisen Euroopan ruuantuotantoa ehkä juuri näillä leveysasteilla on mahdollisuus tuottaa kestävästi yli omankin tarpeen. Näitä kaikkia teemoja pohditaan Ruuantuotannon pitkän aikavälin strategian rakentamisen yhteydessä.

Paljon puhutaan myös turvepelloista ja niiden päästöistä. Turvepellot jakautuvat alueellisesti epätasaisesti, mikä korostaa turvepeltotoimien taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Turvepeltojen tiekartta –hankkeessa selvitetään, kuinka turvepelloilla voidaan jatkossakin tuottaa ruokaa ilmastoviisaasti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla ja ilmastopäästöjä kustannustehokkaasti vähentäen. Tiekartta valmistuu loppuvuodesta.

Hankkeessa hahmotellaan kullekin Mannersuomen maakunnalle kaksi muutospolkua turvepeltojen tulevaisuuden käytölle niin, että ne eivät olennaisesti heikennä ruuantuotantoa Suomessa ja vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä.

Kestävä ruoantuotanto ja -kulutus tukevat Suomen sopeutumista muuttuvaan maan- ja vesienkäyttöön. Kehittämällä maatalouskäytäntöjä, jotka vähentävät myös alkutuotantopanosten tuontiriippuvuutta, vahvistamme samalla huoltovarmuutta. Meistä jokainen voi kiinnittää huomiota kestävyysratkaisuihin, esimerkiksi suosimalla lähiruokaa, vähentämällä ruokahävikkiä ja hyödyntämällä raaka-aineet mahdollisimman hyvin.

Tarvitaan myös säätelyä, sillä se varmistaa oikeudenmukaisen kohtelun kaikille toimijoille ja edistää yhteisiä toimintatapoja. Pistemäisen säätelyn sijaan on järkevää luoda yhtenäinen lainsäädäntökehys sekä huomioida biotalouteen liittyvät tavoitteet johdonmukaisesti eri hallinnonaloilla.

Hyvät kuulijat, puhtaan energian maankäytössä joudutaan pohtimaan monimutkaisia ja osittain ristiriitaisia tavoitteita. On tärkeä tunnistaa, että maaseutualueiden asema energiatuotannon raaka-aineiden ja uusiutuvan energian tuotannossa muuttuu entistä keskeisemmäksi. Samaan aikaan puhtaan siirtymän oikeudenmukaisuus ja siihen liittyvien erilaisten näkökulmien yhteensovittaminen ovat nousseet tärkeiksi kysymyksiksi. Paikallinen hyväksyntä on tärkeää uusiutuvan energian rakentamisessa. Maaseutuvaikutusten arviointi ja paikallisyhteisöjen osallistaminen tukevat erilaisten toimintojen yhteensovittamisessa.

Tuulivoima- ja aurinkovoimahankkeet siirtolinjoineen sijoittuvat usein maa- ja metsätalousalueille ja lisääntyvissä määrin merelle, joten maa- ja metsätalouden sekä kalastuksen toimintaedellytysten huomioonottaminen on suunnittelussa hyvin tärkeää.

Tuulivoimaloiden aiheuttamat vaikutukset luonnolle ja ihmisten elinympäristölle riippuvat voimaloiden sijainnista ja alueen ympäristöarvoista. Tuulivoimatuotannon lisääminen edellyttää, että se sovitetaan ympäröivään maankäyttöön ja sen vaikutukset otetaan riittävällä tavalla huomioon.

Suomeen ennustetaan rakennettavan noin 30 000 hehtaaria aurinkovoimaloita. Myös aurinkovoimarakentamiseen tarvitaan lisää tietoa ympäristövaikutusten tunnistamiseen sekä ratkaisuja ilmastoon ja vesiin rakentamisesta kohdistuvien päästöjen vähentämiseksi. Tapion koordinoima maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön yhteishanke etsii näitä ratkaisuja. 

Hyvät kuulijat, EU-lainsäädäntö, kuten EU:n ennallistamisasetus, vaikuttaa enenevässä määrin maan- ja vesienkäytön muutokseen. Se sisältää useita lakisääteisiä tavoitteita esimerkiksi metsiin, järviin, meriin ja virtavesiin liittyen. Asetus velvoittaa vettämään turvepeltoja. Näiden tavoitteiden toimeenpano on luonnollisesti tehtävä vaarantamatta Suomen huoltovarmuutta ja ruoan alkutuotantoa. Keskeistä ennallistamisasetuksen toimeenpanossa on sovittaa asetuksen tavoitteet yhteen kestävän metsätalouden, ruoantuotannon ja muun maankäytön kanssa. Onkin tärkeää, että luonnonvara-alan ja vesialan toimijat ottavat aktiivisesti osaa keskusteluun ennallistamisasetuksen toimeenpanon edetessä.

Pidämme maa- ja metsätalousministeriössä tärkeänä, että Suomessa jo tehtyjä ennallistamistoimia saadaan mahdollisuuksien mukaan kytkettyä osaksi asetuksen toimeenpanoa. Suomessa on jo paljon osaamista ja menestyksekkäitä ohjelmia ennallistamiseen liittyen, kuten METSO- ja HELMI-ohjelmat ja vaelluskalaohjelma NOUSU.

Ministeriö on vahvasti sitoutunut uhanalaisten vaelluskalakantojen elvyttämiseen. Nousu-ohjelman kautta kunnostetaan virtavesiä purkamalla vaellusesteitä ja luomalla lisääntymisalueita. Tavoitteena on vaelluskalojen luontaisen elinkierron palauttaminen, ja toimenpiteistä hyötyy aina koko virtavesieliöstö. Moniulotteisten vaikutustensa takia virtavesien kunnostamista voidaan pitää merkittävänä ja kustannustehokkaana toimenpiteenä luonnonvarojen kestävän käytön ja hyödyntämisen turvaamisessa, sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisessa.

Kansallinen kalatiestrategia ohjaa keskeisesti virtavesien käyttöä ja etenkin vesivoiman ja vaelluskalojen yhteensovittamista. Strategia päivitetään hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti tällä hallituskaudella. Virtavesien tilan parantamisella on näin vahva kytkös myös energiapolitiikkaan. 

Merialueita käytetään jatkossa enenevässä määrin tuulivoiman tuotantoon. Kun ministeriöiden yhteistyössä valmistellaan valtioneuvostolle esitystä merituulivoima-alueista, on troolikalastuksen tarpeet ja toimintaedellytykset otettava huomioon. Myös kalankasvatuksella on avoimilla merialueilla merkittävä potentiaali kestävään kasvuun, kuten on jo näkynyt uusina kalankasvatuksen ympäristölupina.

Suomi on yksi vesihuoltopalveluiden mallimaista sekä palveluiden laadun, että kattavuuden mittareilla. Vesihuoltolain uudistusta koskeva hallituksen esitys on parhaillaan lausuttavana ja viimeistellään tulevan talven aikana. Uudistuksen keskeinen tavoite on turvata yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömät vesihuoltopalvelut eli puhtaan juomaveden tuotanto ja jätevesien käsittely.

Arvoisat osallistujat, tapahtuman aikana kuulette monipuolisen kattauksen mielenkiintoisia alustuksia ja tutustutte inspiroiviin kohteisiin. Käyttäkää toki hyödyksenne mahdollisuus ohjelman lomassa tiivistää hallinnonalan yhteistyötä myös epävirallisesti – älkää kertoko kenellekään, mutta marginaaleissa tapahtuvat keskustelut ovat usein kokouksissa lähes paras anti.

Erityiskiitos vielä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle tämänvuotisen tapahtuman järjestämisestä.

Toivon teille kaikille antoisaa seminaaripäivää ja mielenkiintoisia keskusteluja.