Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin puhe OKRA 2023 -maatalousnäyttelyssä

­

Arvoisat näyttelyvieraat ja näytteilleasettajat – arvoisa suomalainen maaseutu ja viljelijäväki!

Kiitän kutsusta tulla juhlapuhujaksi Okraan. Tämä on odotettu ja tärkeä tapahtuma, monelle kesän kohokohta. Sitä se on myös minulle parin viikon vanhana ministerinä. On hieno päästä kohtaamaan teitä, joilla tavalla tai toisella on kädet savessa maatalouden asioissa, joskus aivan kirjaimellisesti. 

Suomi on aina elänyt maasta ja metsästä. Ruoka on kasvatettu työllä ja vaivalla, ja siitä on oltu ylpeitä ja kiitollisia. Kun vietimme kevätleiriä Säätytalolla hallitusneuvottelujen merkeissä, olimme yksimielisiä siitä, että tämä arvokas työ ruoantuotannon parissa on edelleen elintärkeä osa itsenäisen Suomen selkärankaa. Kuten hallitusohjelmaan kirjasimme, ruoantuotanto on maatalouden tärkein tehtävä ja huoltovarmuuden perusta. Maatalouden heikko kannattavuuskehitys on siksi saatava taitettua. 

Niin kuin te tuottajat parhaiten tiedätte, takana on useampi kriisien ja kustannuspaineiden sävyttämä vuosi, eikä meneillään oleva kasvukausikaan ole helpoimmasta päästä, vaikka pahimmat hintapiikit on toistaiseksi ohitettu. Monella tilalla tietokoneella on varmasti jouduttu viime kuukausina istumaan vielä tavallista enemmän, kun on otettu haltuun EU:n uuden rahoituskauden sääntöjä ja ehtoja. Kun viljelysuunnitelmat saatiin tehtyä ja pellot kylvetyksi, alkoi kuivuus kurittaa etenkin Lounais-Suomea. Seurasi uusi, vaikeampi pohdinta: koska sataa ja kuinka paljon? Mitä kasvustonhoitotoimenpiteitä nyt kannattaa tehdä? Mistä saada eläimille rehua? Jokainen viime päivien sadepisara on ollut tervetullut, vaikkei se alkukesän kuivuutta enää korjaakaan. Kuivuus oli myös EU:n maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksen listalla viime viikolla. Useat maat jakoivat huolen, ja ratkaisuja haetaan yhdessä. Vaikka paljon on maataloudessa vuosisatojen aikana muuttunut, se perusasia pätee yhä, että maatalous on tiukasti riippuvaista luonnosta ja säistä. Te viljelijät, jos jotkut, tunnette tämän todellisuuden pohjia myöten. Ei muuten ihme, että suvivirsi on niin suurta kiitollisuuden ilotulitusta suotuisista säistä, sillä se syntyi aikoinaan juuri tästä luonnon ja viljelemisen jännitteestä nälkävuosien tietämillä, kun viimein useamman katastrofaalisen vuoden jälkeen oli laiho laaksossa.

Maatalous ei ole ongelma, se on osa ratkaisua aikamme haasteisiin. Globaali ruokaturva on keskinäisriippuvuuksien maailmassa yhä haavoittuvaisempi, minkä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on karulla tavalla osoittanut. Samalla ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä ja muuttaa maailmalla laajoja alueita viljelykelvottomaksi. Näiden tosiasioiden valossa on selvää, että alueilla, joilla viljelyolosuhteet ovat verrattain hyvät kuten Suomessa, on jo globaalin ruokaturvan nimissä panostettava ruokaa tuottavaan maatalouteen – meillä on mahdollisuuksia tuottaa ruokaa itseämme isommallekin joukolle, ja osaamme tehdä sen ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Vasta päättyneen tukihaun perusteella voikin todeta, että viljelijöiden sitoutuminen ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöhaasteiden hillitsemiseen on edelleen vahvaa. 

Oma vahva ruoantuotanto alleviivaa tarvetta kehittää energiaomavaraisuutta ja purkaa riippuvuutta tuontilannoitteista. Yhden ratkaisun siihen tarjoaa kiertotalousmalli, jossa hyödynnetään uusiutuvia materiaaleja ja energiaa. Alkutuotannolla on tässä siirtymässä valtava potentiaali. Alkutuotannon biomassoista saadaan kierrätyslannoitteita ja muita korkeamman jalostusasteen tuotteita sekä biokaasutuksen avulla ympäristöystävällistä ja paikallista polttoainetta. Hallitus on sitoutunut edistämään kiertotaloutta sekä uusiutuvan energian tuotantoa ja käyttöä. Ravinteiden kierrätyksen ja biokaasusektorin kehittäminen ja tuotannon edistäminen vaativat kuitenkin pitkäjänteistä työtä ja pitkäaikaisia, hallituskausia ylittäviä toimia. Toivonkin, että tämä on hyvä alku suotuisalle biokaasusektorin ja koko alkutuotannon kiertotaloustyön tulevaisuudelle. 

Maatalouden kannattavuus ja maaseudun elinvoima kulkevat käsi kädessä. Etätyön yleistyminen on haastanut kaupungistumista, kun elämää voi suunnitella muunkin kuin työpaikan osoitteen perusteella. Moni toteaa, että jos valita voi, houkuttelee maalaismaisema kaupunkia enemmän. Kuten hallitusohjelma linjaa, Suomea on kehitettävä koko maan näkökulmasta erilaiset alueet huomioiden. Pidän tärkeänä parlamentaarisen yhteistyön jatkamista harvaan asutun maaseudun elinvoiman vahvistamiseksi. Tulen esittämään parlamentaarinen työryhmän asettamista hivenen erilaisella tehtävänkuvalla, ilman rahoituselementtiä. Harvaan asuttujen alueiden asioiden hoitoon on tarpeen sitouttaa kaikki eduskuntapuolueet. Asia on yhteinen. Tärkeintä tietysti on, että harvaan asutun maaseudun asiat huomioidaan aina, kun koko Suomen asioista päätetään, on kyse sitten sote-järjestelmästä tai liikenneinvestoinneista. 

Maatalousyrittäjät ovat paitsi merkittävin osa Suomen ruokaturvaa, myös tärkeä osa maaseudun elinvoiman mahdollistajien joukkoa. Kun täällä Oripään lentokentällä katsoo ympärilleen, näkee todellisen maaseudun voimannäytteen. Okra on jo kymmenien vuosien ajan rakentunut tänne uutteran talkootyön ansiosta. Sitä työtä ovat tehneet erityisesti paikalliset maaseudun ihmiset ja toimijat: viljelijät, sähköasentajat, yhdistysaktiivit ja kaikki muut Okran käytännön toteutuksen mahdollistajat. Paikallisten ihmisten ponnisteluiden ansiosta täällä on tänään hyvin edustettuna maatalouden ja maaseudun toimijoita ympäri Suomen. 

Hyvät näyttelyvieraat, 

Kuten usein olen sanonut, maatalous ei ole vain elinkeino, se on elinehto. Te viljelijät varmistatte puhtaan, turvallisen ja korkealaatuisen ruuan saatavuuden kuluttajille. Ilman osaavia, sitoutuneita viljelijöitä meidän on turha haaveilla sen enempää aamupuurosta, torstaisesta hernekeitosta ja pannukakusta kuin kesäisistä grilliherkuista ja uusista perunoista. Vakavammin sanottuna, oma vahva ruoantuotanto on merkittävä osa turvallisuuttamme. Siksi siitä on pidettävä huoli kaikenlaisina aikoina. Suomen omavaraisuusaste on suhteellisen korkea. Jotta taso säilyy ja jopa paranee, on hallitusohjelmaan kirjattu muun muassa maatalousalan houkuttelevuuden lisääminen ja valkuaisomavaraisuuden kasvattaminen. 

Ennen kaikkea omavaraisuuden säilyttäminen edellyttää toimia maatalouden kannattavuuden parantamiseksi. Tarvitaan sekä pitkän että lyhyen aikavälin toimia kannattavuustilanteen parantamiseksi. Tärkeää on sekin, että hallituskaudella ei tehdä kansallisesti sellaisia päätöksiä, jotka lisäävät maatalouteen kohdistuvia kustannuksia. Olemme sitoutuneet tekemään työtä kannattavuuden parantamiseksi yhteistyössä koko elintarvikeketjun eri toimijoiden kesken. Mitä paremmin pelaamme yhteen ja markkinat toimivat, sitä paremmin koko ketju voi. Siitä hyötyy niin tuottaja, teollisuus, kauppa kuin kuluttajakin. Osa tätä työtä on ruoka-alan kasvuohjelma sekä ruokastrategia, joiden tarkoitus on paitsi linjata ruoka-alan tulevaisuutta kotimaan rakenteissa, myös ryhtyä määrätietoisesti kasvattamaan ruokavientiä. 

Kun kuljen maailmalla tapaamassa kollegoita, olen hyvällä omallatunnolla ylpeä suomalaisten tuottajien työstä. Ruoka on puhdasta, ja tuotantomme kestää vertailun myös eläinten ja ympäristön hyvinvoinnin näkökulmasta. Viljelijät toimivat vastuullisesti – siitä kertoo sekin, millä tarkkuudella tuotantopanosten käyttämisen järkevyyttä pohditaan. Mitään kasvinsuojeluainetta ei ajeta peltoon turhaan. Monet arkipäiväiset toimet, kuten lannoitteiden käytön optimointi tai viljan puiminen mahdollisimman kuivana, ovat osa kestävää ja ilmastoviisasta maataloutta ilman sen suurempaa numeroa. Suomi on edelläkävijä monella muullakin maatalouden osa-alueessa. Olemme muun muassa pitäneet määrätietoisesti kiinni salmonnellavapaudesta, mikä on yksi osoitus standardiemme tarkkuudesta. Se on myös selkeä vientietu. Salmonellaan liittyvä taloudellinen riski on kuitenkin tiloille varsin suuri, eikä vakuutusjärjestelmä nykyisellään aivan vastaa tarvetta. Siksi selvitämme asiaa ja etsimme ratkaisuja, joilla tilojen riski voidaan kohtuullistaa samalla, kun edelleen pidämme salmonellavapaudesta kiinni. 

Vaikka otamme vasta ensiaskelia nykyisellä CAP-kaudella, on katse jo tiiviisti suunnattava tulevaan ohjelmakauteen vaikuttamiseen. Viime viikolla osallistuin Luxemburgissa EU:n maatalous- ja kalastusneuvostoon, ja ensi viikolla lähden Strasbourgiin tapaamaan europarlamentaarikkoja. Ennallistamisasetus ja metsäkatoasetus ovat vain esimerkkejä siitä, miten paljon Suomella on tehtävää EU-vaikuttamisen tehostamiseksi. Hallitusohjelmassa linjaamme tiukasti, että Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan tulee keskittyä ruokaturvan parantamiseen, ja että tukijärjestelmää on kehitettävä ja yksinkertaistettava siten, että maataloustuet kohdistuvat nykyistä paremmin varsinaiseen ruoantuotantoon. Tätä viestiä viemme aktiivisesti EU:n suuntaan, kun tulevaa rahoituskautta valmistellaan. EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa ei tehdä viranhaltijoita, vaan kestävää ruoantuotantoa varten. EU-Suomessa asiat ja järjestelmät ovat monimutkaisia ja työtä on paljon, mutta se ei saa tarkoittaa, että viljelijä hukkuu koneiston jalkoihin tai unohdamme, että maatalouden ensisijainen tehtävä on tuottaa ruokaa. Haasteita on paljon, mutta hallitus on sitoutunut etsimään niihin ratkaisuja. 

Arvoisat viljelijät, 

Tiedän, että tähänkin joukkoon mahtuu monenlaisia tarinoita ja tilanteita. On niitä, joissa pohditaan tilan jatkoa ja mietitään, kuka peltoja tulevaisuudessa viljelee vai viljeleekö kukaan, ja niitä, joissa jaksamisen raja lähentelee mahdotonta ja tuntuu, että tie on kuljettu loppuun. Ja sitten on niitä tarinoita, joissa maatalousnäyttelyyn lähtemistä ei töiden keskellä ole voitu edes harkita. Toisaalta on myös niitä tilanteita, joissa maailman murheista huolimatta parhaillaan suunnitellaan investointeja ja toivotaan lähinnä, ettei kasvusuunnitelmia metsäkatoasetuksilla tai vastaavilla arjelle vierailla säädöksillä pilata, ja niitäkin, joiden tuotanto täsmää kulutustottumusten muutosten kanssa, ja näkymät ovat siksi valoisat. Olipa tilanteesi mikä tahansa, yhteisesti haluan sanoa kiitokset teistä jokaiselle, erilaisilta tiloilta ja erilaisista tilanteista tuleville viljelijöille. Kiitän joka ainoasta viljakilosta, maitolitrasta ja lihagrammasta, jokaisesta perunakapasta ja kaikesta muusta, mitä olette yhteiseen pöytään tuottaneet. 

Hallitus vakinaistaa Välitä viljelijästä –toiminnan rahoituksen. Toivon kuitenkin, ettei Välitä viljelijästä olisi vain hankkeen nimi, vaan toimintaohje jokaiseen päivään niin hallitukselle kuin meistä jokaiselle. ”Välitä viljelijästä” on hyvä ohjenuora, kun menemme ruokakappaan, istumme kunnanvaltuustossa tekemässä hankintapäätöksiä tai kohtaamme naapurin isännän. Välitä viljelijästä. Se on hyvä ohje myös meille poliitikoille, kun säädämme lakeja ja laadimme budjetteja. Välitä viljelijästä. 

Muistelen kuulleeni sanonnan, että niin hienoa herraa ei olekaan, joka ei viljelijän kädestä söisi. Se pitää paikkansa, ja sen pyrin itsekin nöyrästi muistamaan ja tekemään parhaani niin kotimaassa kuin EU:ssa, jotta teidän työnne olisi hitusen helpompaa. 

Hyvä näyttelyväki, 

On hienoa nähdä näin suuri joukko messuvieraita kokoontuneena maatalouden ja ruoantuotannon teeman ympärille. Se kertoo uskosta tulevaisuuteen ja alan mahdollisuuksista. Toivon, että täältä kotiin lähdettäessä taskuun on jäänyt paitsi uusia yhteistyökumppanuuksia ja mahdollisuuksia harkittavaksi, myös kohtaamisia, jotka rohkaisevat jatkamaan työtä. 

Kuulin tarinan pienestä pojasta, joka isän kanssa apetta tehdessä traktorinkopissa totesi, että kuule isä, sitten kun minä olen iso, minä ajan näillä traktoreilla ja sinä katselet hiekkalaatikolta. Taisipa olla samainen poika, joka kinuamalla kinusi, että pääsisi jo metsäkoneen ohjaimiin – toisin kuin isoveljellä, hänellä olisi aikaa tehdä hommia, kun ei vielä ole koulussa. Tätä intoa me emme saa sammuttaa. Meidän tehtävämme on pitää huolta, että näille nuorille tulevaisuudentekijöille, joita täällä Okrassakin vilisee koneita ja eläimiä katsomassa, on tarjolla Suomi, jossa ruoantuottaminen on mahdollinen ja kannattava uravalinta. 

Näillä sanoilla toivotan kaikille hyvää ja antoisaa näyttelyä!