Uusi eläinlääkintähuoltolaki tulee voimaan vuoden 2026 alusta täsmentäen kuntien velvoitteita eläinlääkäripalvelujen järjestämisessä
Laki turvaa yleisen edun kannalta tärkeiden perustasoisten eläinlääkäripalvelujen maanlaajuisen saatavuuden sekä selkeyttää kuntien järjestämisvastuuseen kuuluvien palvelujen ja kuntien kilpailullisen toiminnan väliset erot.
Tasavallan presidentti on tänään vahvistanut lain eläinlääkintähuoltolain muuttamisesta. Muutoslain taustalla on Suomen ja komission välillä käyty neuvotteluprosessi, jossa saatiin komission tulkintoja eräisiin EU:n valtiontukisääntöjen soveltamista koskeneisiin kysymyksiin. Vireillä ollut prosessi oli syynä myös sille, että uuden eläinlääkintähuoltolain säätämisen yhteydessä lain voimaantuloajankohta jätettiin avoimeksi. Tänään vahvistetun lain mukaan uusi eläinlääkintähuoltolaki tulee voimaan 1.1.2026.
Eläinlääkintähuoltolain tarkoituksena on turvata eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä kansanterveyden kannalta keskeisten perustasoisten eläinlääkäripalvelujen saatavuus koko maassa. Kunnilla on ainakin viimekätinen järjestämisvastuu näitä palveluja koskien.
Järjestämisvastuun enimmäislaajuutta määrittää uuteen lakiin sisältyvä luettelo yleisen edun kannalta välttämättömistä eläinlääkäripalveluista. Luetteloon sisältyy vain sellaisia palveluja, joita kunnat käytännössä järjestävät myös voimassa olevan lain nojalla. Palvelujen tarkentaminen on tarpeen kuntalain ja kilpailulain vuoksi, jotta kunnan lakisääteinen toiminta sekä kilpailutilanteessa tapahtuva, markkinaperusteisesti hinnoiteltava kunnan toiminta erottuisivat toisistaan.
Kunkin kunnan järjestämisvastuun laajuus määräytyy vahvistetussa muutoslaissa täsmennettyjen kriteereiden sekä alueellisten tarpeiden perusteella. Palvelujen laajuutta koskeva liikkumavara koskee etenkin seura- ja harrastuseläimiä varten tarjottavia palveluja. Elintarvike- ja turkistuotannossa käytettävien eläinten peruspalvelut sekä ensiavun luonteista kiireellistä eläinlääkärinapua varten oleva päivystyspalvelu kaikille eläimille turvataan kunnallisen järjestämisvastuun kautta kaikissa maan osissa.
Kunnat järjestävät muutamia suuria kaupunkeja lukuun ottamatta eläinlääkäripalveluja yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilla. Samassa eläinlääkintähuollon kokonaisuudessa kunnaneläinlääkärit voivat hoitaa myös viranomaistehtäviä, millä on merkitystä etenkin eläintautivalmiuden ja kiireellisten eläinsuojelutehtävien hoitamisen sekä esimerkiksi eläinten siirtoihin liittyvien todistusten myöntämisen kannalta. Uusi eläinlääkintähuoltolaki mahdollistaa tämän järjestelmän jatkuvuuden ilman, että kuntien tarvitsee yhtiöittää osaa kokonaisuudesta. Uuden lain mukaan kunnat voivat kuitenkin edelleen järjestää palveluja myös siten, että ne sopivat yksityisen eläinlääkäripalvelujen tuottajan kanssa niiden tuottamisesta.
Uusi eläinlääkintähuoltolaki mahdollistaa sen, että kunnat voivat sisällyttää seura- ja harrastuseläinten hoidosta perittäviin asiakasmaksuihin aiempaa laajemmin niitä kustannuksia, joita kunnille aiheutuu eläinlääkäripalvelujen tuottamisesta. Asiakasmaksujen tulee kuitenkin olla palvelujen käyttäjien kannalta kohtuullisia.
Eläinlääkintähuoltolaissa säädetään Helsingin yliopiston Yliopistollisen eläinsairaalan palveluille lakisääteinen julkisten palvelujen asema. Tavoitteena on turvata eläinsairaalan nykyinen rooli eläinlääkäripalvelujen tuottajana sen toiminta-alueella. Palvelutuotanto on tärkeä opetus- ja tutkimustoiminnan edellyttämän potilasaineksen saannin kannalta. Palvelut rahoitetaan asiakasmaksujen lisäksi kuntakorvauksilla.
Lisätietoja:
Kajsa Hakulin, neuvotteleva virkamies, puh. 0295162361, kajsa.hakulin@gov.fi
Johanna Wallius, lainsäädäntöneuvos, puh. 0295162244, johanna.wallius@gov.fi
