Ilmastomuutoksen vaikutusten lisäksi ja rinnalla merkittävänä globaalina muutostekijänä tulevaisuuttamme uhkaa monimuotoisuuden heikkeneminen. Metsäisenä ja vesistörikkaana maana Suomi ei suinkaan ole erillään maailmanlaajuisesta monimuotoisuuden heikkenemiskehityksestä. 

Vesieliöistämme erityisesti kalakannat ovat viime vuosisadalla kärsineet huomattavia menetyksiä mm. tuolloisen uiton ja vesirakentamisen jaloissa. Tarvittiin energiaa. Alavat alueet kaipasivat suojaa tulvilta ja liikenne sopivia kulku- ja uittoväyliä.

Vaelluskalakantojen arvoa tai vesiympäristöä muuttavien tekijöiden vaikutusten voimakkuutta ei tuolloin osattu tai haluttu nähdä ja kalatalouden ja kalakantojen edut jäivät usein turvaamatta. Lukuisat, aikanaan huomattavankin runsaana esiintyneet vaelluskalakannat ovat kokonaan hävinneet ja lista uhanalaisista kalakannoistamme on luvattoman pitkä.

Ajat ovat kuitenkin ratkaisevasti muuttuneet noista vuosikymmenistä. Vesienhoidon tavoitteet (vesipuitedirektiivi), Kansallinen kalatiestrategia sekä lukuisat luonnon monimuotoisuuden säilyttämistavoitteet ja -velvoitteet ovat vauhdittaneet taantuneiden ja uhanalaisten kalakantojen elvyttämistoimia. Parhaillaan käynnissä oleva hallitusohjelmaan nojaava, maa- ja metsätalousministeriön luotsaama kansallinen vaelluskalaohjelma NOUSU pyrkii omalta osaltaan vauhdittamaan tätä kehitystä. 

Tarpeettomia nousuesteitä puretaan, virtavesielinympäristöjä kunnostetaan ja uusia ratkaisuja mm. rakennettujen vesien kalakantojen ja kalatalouden potentiaalin elvyttämiseksi etsitään ja toteutetaan. Samalla on kuitenkin tunnustettava, että tarvitsemme edelleen uusiutuvaa vesivoimaa sekä varautumista tulva- ja kuivuusriskeihin. Tunnustettava on myös se tosiasia, että vaelluskalakantojen elpyminen ja säilyttäminen vaatii kaikkien aluetoimijoiden sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin ja usein mm. tiukkaa ja räätälöityä kalastuksen sääntelyä.

Valtio on virkakoneistoineen lisännyt panostuksia tässä tärkeässä työssä: jo kahden peräkkäisen hallituksen ohjelmalla ja merkittävällä valtion rahoituksella vaelluskalojen elinolosuhteita on parannettu hyvässä yhteistyössä aluetoimijoiden ja sidosryhmien kanssa. Sipilän hallituksen ohjelmallinen avaus ja kärkihankerahoitus vaelluskalojen hyväksi kirittivät monet toimijat siirtymään suunnittelusta konkreettisiin toimenpiteisiin.

Suomen joissa ja puroissa arvioidaan olevan kymmeniä tuhansia nousuesteitä, jotka haittaavat kalojen kulkua. Työtä on paljon, mutta vastaavasti meillä toteutetaan tällä hetkellä ennätyksellisen paljon juuri tarpeettomien nousuesteiden poistoja. Arvioitaessa erilaisten kalan kulkua helpottavien toimenpiteiden vaikuttavuutta, nousuesteen poisto on aina varma keino. Ratkaisun toimivuustehon osalta ei jää jossittelulle varaa. Jos nousuestettä ei voida poistaa, kalojen kulkua voidaan parantaa luonnonmukaisten ohitusuomien, teknisten kalateiden tai näiden yhdistelmien avulla. Näissä ratkaisuissa on kuitenkin huomioitava myös poikasten alasvaelluksen turvaaminen, mikä muodostaa omat haasteensa.

Vaelluskalakantojen ja vesistöjen ennallistaminen on monimuotoisuustyötä parhaimmillaan. Samalla on kyse myös virkistyskäyttöarvoista ja elinkeinomahdollisuuksista. Kehityssuunnalle on annettu vahva yhteiskunnan tuki. Maamme runsaat ja monin tavoin muutetut vesistöt huomioiden työtä on kuitenkin paljon ja olemmekin tainneet päästä vasta hyvään alkuun. 

Kirjoittaja on erityisasiantuntijana maa- ja metsätalousministeriön erätalousyksikössä