Kaikki kaupallisessa kalastuksessa saaliiksi saatu silakka, kilohaili ja turska on tuotava maihin. Saalista ei siis saa heittää mereen, ja uhkana on vähintään 2 000 euron seuraamusmaksu. Miksi on näin? 

Maailmanlaajuisesti arvioituna kaupallisen kalastuksen saaliita heitetään pois miljoonia tonneja vuodessa. Se on suurta luonnonvarojen haaskaamista ja uhka kalakannoille. Tämän vuoksi EU:n yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksessa vuonna 2013 säädettiin kalansaaliiden purkamisvelvoitteesta eli kalan poisheittokiellosta. Koko saalis on siis otettava kalastusalukselle, tuotava maihin ja kirjattava kiintiöihin. Velvoite koskee EU:ssa säädettyjen saalisrajoitusten alaisia lajeja, joita Suomen harjoittamassa kalastuksessa ovat silakka, kilohaili, turska ja lohi. 

Kilohaili saadaan saaliiksi yleensä sekaisin silakan kanssa ja kumpikin myydään yleensä samalle ostajalle ja samaan kilohintaan. Kalastajan onkin sekä mahdotonta että tarpeetonta heittää pois jompaakumpaa lajia sekasaaliin joukosta, ja se olisi rahan heittämistä mereen. Se myös edellyttäisi saaliin lajittelua merellä, johon kalastusaluksilla ei yleensä ole mahdollisuutta. 

Kalastajan haasteena on, että kummallekin lajille on oma kalastuskiintiönsä. Kun yhden lajin kiintiö on käytetty loppuun, myös toisen lajin kalastus pitää lopettaa –  saaliiksi kun voi aina tulla kumpaakin lajia. Merellä ei saa heittää mitään pois, syystä ja tilanteesta riippumatta. Poisheitto on EU:n yhteisen kalastuspolitiikan vakava rikkomus, ja siitä seuraa sanktiona Ruokaviraston määräämä vähintään 2 000 euron seuraamusmaksu. 

Purkamisvelvoitteesta on säädetty suomalaisille kalastajille kaksi poikkeusta. Ensimmäinen poikkeus on pysyvä, ja se koskee hylkeen tai merimetson vahingoittamaa kalaa. Vahingoittunutta kalaa ei ole pakko tuoda maihin, vaan sen saa palauttaa mereen. Jos kalastaja kuitenkin ottaa vahingoittuneen lohen saaliiksi, siihen on välittömästi kiinnitettävä kiintiömerkki ja se on laskettava mukaan saaliiseen. 
Toinen poikkeus on määräaikainen ja koskee vain lohen rysäkalastusta. Lohen saa vapauttaa takaisin mereen, eräin tarkentavin määräyksin. Tämä poikkeus voidaan kerrallaan säätää enintään kolmen vuoden ajalle. Nykyinen poikkeus sallii lohen vapauttamisen rysäkalastuksessa vuosina 2021-2023. 
Suomi on kuitenkin kansallisella lohiasetuksella kieltänyt muun kuin alamittaisen, hylkeen tai merimetson vahingoittaman lohen vapauttamisen rysistä. Tällä halutaan välttää saaliiksi otettavien lohien valikointia. Lohi tulee silti vapauttaa, jos kalastajan toimijakohtainen lohikiintiö on täyttynyt tai alkukauden 25 prosentin saalisosuus kiintiöstä on täyttynyt.

Maa- ja metsätalousministeriön rooli määräaikaisen poikkeuksen saamisessa ja uudistamisessa on ollut keskeinen. Poikkeus säädetään Euroopan komission delegoidulla asetuksella, joka perustuu Itämeren maiden yhteistyössä valmisteltuun esitykseen. Suomi on ollut Itämeren maiden yhteistyössä erityisen aktiivinen asiassa.  

Lohen vapauttaminen elävänä edellyttää tieteellistä näyttöä kalan korkeasta eloonjäämisestä. Luonnonvarakeskus on tehnyt selvityksiä, jotka osoittavat ponttonirysistä vapautetun lohen eloonjäämisasteen olevan korkea. Maa- ja metsätalousministeriö on tällä perusteella tehnyt Itämeren maille aloitteen, joka tähtää lohta koskevan poikkeuksen pitämiseen voimassa myös vuosina 2024-2026. 

Poikkeukselle pitää olla myös todellinen tarve. Saalisilmoituksista kerätään tietoa, kuinka paljon lohta on vapautettu alamittaisena ja kuinka paljon sitä on heitetty pois hylkeiden tai merimetsojen vahingoittamana. Kalastajien onkin tärkeää ilmoittaa nämä tiedot viranomaisille, vaikka ne eivät vaikuta saaliiden määriin ja kiintiöiden käyttöön. Kaikki kalastusta koskeva tieto auttaa myös Luonnonvarakeskusta tekemään mahdollisimman luotettavaa tutkimusta kaikkien käyttöön. 

Kirjoittaja toimii neuvottelevana virkamiehenä maa- ja metsätalousministeriön elinkeinokalatalousyksikössä