”Tässäkö tää oli?” kysyy Arttu Wiskari kuuluisassa laulussaan. Luulen, että samanlainen tunne oli kaikilla niillä, jotka ovat läheltä seuranneet yli kolme vuotta kestäneitä yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistusta koskevia neuvotteluita, kun juhannusaaton iltana kuultiin EU-instituutioiden päässeen kolmikantaneuvotteluissa viimein poliittiseen sopimukseen CAP-paketin sisällöstä. Kolmikantaneuvotteluita käytiin tiiviisti marraskuusta 2020 saakka ja välillä neuvottelut uhkasivat jopa kokonaan kariutua erimielisyyksiin tulevan politiikan linjoista.

Hyväksytty kompromissipaketti vaikuttaa aidolta kompromissilta - yksikään neuvotteluosapuolista ei ole siihen täysin tyytyväinen. Komissio yhdessä Euroopan parlamentin kanssa olisi halunnut vahvempaa ympäristö- ja ilmastopanostusta, parlamentti lisäksi tiukempaa markkinasääntelyä ja neuvosto suurempaa joustavuutta ja subsidiariteettia. Toisaalta kaikki saivat joitain tavoitteitaan läpi – CAP:in rahoitus ympäristö- ja ilmastoasioihin kasvaa selvästi, markkinoita tullaan seuraamaan aiempaa tarkemmin ja tulevat CAP:in kansalliset strategiasuunnitelmat antavat mahdollisuuden paikallisten erityispiirteiden aiempaa parempaan huomioon ottamiseen toimenpiteiden sisällössä.

Hyväksytty kompromissipaketti on jo saanut kritiikkiä eri tahoilta. Erityisesti ympäristöjärjestöt ovat lytänneet sen nykyistä kunnianhimoisemmat ympäristö- ja ilmastotoimenpiteet riittämättöminä vastaamaan tuleviin haasteisiin. Neuvostossa katsottiin, että politiikan yksinkertaistaminen jäi puolitiehen, jos siihenkään, ja komissio joutui monessa kohdassa tinkimään alkuperäisen ehdotuksensa linjoista, vaikka toisaalta se onnistuikin tuomaan uudelle komissiolle tärkeitä asioita mukaan lopulliseen sopuun.

Toisaalta on myös kuultu puheenvuoroja, joissa todetaan, että hyväksytty maatalousuudistus on isoin muutos politiikan sisällössä sitten 1990 –luvun alun McSharryn uudistuksen. Muutos ei välttämättä näy viljelijän tasolla. Samantyyppisiä tukia maksetaan suunnilleen saman verran kuin aiemminkin. Sen sijaan politiikan toimeenpanossa tapahtuu iso muutos. Maatalouden tuista tehdään aiempaa tulosperusteisempia, tukijärjestelmien tavoitteet asetetaan konkreettisemmin, niiden toteutumista seurataan kattavan indikaattorijoukon avulla ja mikäli tavoitteet eivät toteudu, niin tukijärjestelmiä voidaan muuttaa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Jäsenmaille tulee lisää valtaa ja vastuuta tavoitteiden ja toimenpiteiden määrittelyssä sekä valvonnassa. Komissio vetäytyy taka-alalle tarkastamaan jäsenmaiden toimeenpanon asianmukaisuutta eikä enää tarkasta yksityiskohtaisten tukiehtojen toteutumista tilatasolla, kuten nykyään.
Selkeä muutos nykytilaan Euroopan tasolla on vahva lisäpanostus ympäristö- ja ilmastoimenpiteisiin uusien ekojärjestelmien kautta. Kaikissa jäsenmaissa pitää jatkossa merkittävä osa EU:n kokonaan rahoittamien suorien tukien määrästä, pääsääntöisesti 25 %, sitoa uusiin ekojärjestelmiin, joiden tavoitteina voi mm. olla parantaa ympäristön suojelua, hillitä ilmastonmuutosta ja edistää eläinten hyvinvointia. Myös II pilarin eli maaseudun kehittämisrahoituksen ympäristö- ja ilmastoimille osoitettua rahoitusosuutta kasvatettiin 35 prosenttiin kokonaisuudesta. 

Lopuksi pitää Arttu Wiskarille ja muillekin todeta, että kaikki ei tainnut vielä olla tässä. Jos EU-tason neuvottelut perusasetusten sisällöstä olivat vaikeat, niin vähintään yhtä vaikea prosessi on edessä, kun komission kanssa neuvotellaan kansallisesta CAP-suunnitelmastamme vuoden 2022 aikana. Vasta, kun Suomen CAP-suunnitelma on saatu hyväksyttyä ja toimeenpantua,  voidaan arvioida vastaako uusi CAP Suomessa sekä kannattavan maataloustuotannon ja elinvoimaisen maaseudun säilyttämiseen että ympäristö- ja ilmastohaasteisiin pitäen huolta myös laadukkaiden, terveellisten ja turvallisten elintarvikkeiden tarjoamisesta kuluttajille.
Kyseessä on iso palapeli ja kaikilla on kesän ja alkusyksyn aikana mahdollisuus vielä vaikuttaa tulevan politiikan sisältöön osallistumalla CAP-suunnitelmaa koskevaan julkiseen kuulemiseen, joka avautui perjantaina 2. heinäkuuta. 
 

Kirjoittaja työskentelee yksikön päällikkönä maa- ja metsätalousministeriössä.