Kulunut vuosi on ollut poikkeuksellinen Korona-epidemian vuoksi ja ministeriössä on panostettu toimenpiteisiin, joilla tuetaan alan toimijoiden selviytymistä ja varmistetaan suomalaisten maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden saatavuus kuluttajille myös tulevina vuosina. 

Koronatoimenpiteiden lisäksi myös valmisteilla ollut elintarvikemarkkinalain uudistaminen on edennyt hyvää vauhtia. Sitä koskeva hallituksen esitys esitellään eduskunnalle vielä tämän syksyn aikana. Esitys tukee osaltaan hallitusohjelman Elinvoimainen Suomi -tavoitetta, jonka tarkoituksena on parantaa viljelijöiden asemaa ruokaketjussa. Laki julkaistaan ensi keväänä ja sitä sovelletaan viimeistään saman vuoden marraskuun alusta alkaen. 

Nykyinen elintarvikemarkkinalaki tuli voimaan vuoden 2019 alussa. Lain tavoitteena oli parantaa elintarvikemarkkinoiden toimivuutta ja turvata ketjun heikoimmassa asemassa olevien toimijoiden asemaa.  Laki oli tarpeen, sillä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuottajien ja ostajien välisessä neuvotteluvoimassa on merkittävä epätasapaino. 

Suomessa päivittäistavarakauppa on erittäin keskittynyttä. Kolmen suurimman ketjun osuus markkinoista on yli 92 prosenttia. Elintarvikeyrityksiä on yhteensä noin 1 770 yritystä, joskin monilla sektoreilla pääosa markkinoista on muutaman suuren toimijan hallussa. Maataloustuottajia puolestaan on runsaat 47 000. 

Nyt kansallista lakia uudistetaan lisäämällä siihen huhtikuussa 2019 hyväksytyn EU direktiivin edellyttämät hyvän kauppatavan vastaiset kiellot sekä säätämällä niiden noudattamisen valvonnasta ja kieltojen rikkomiseen liittyvistä seuraamuksista. EU-tason säädös oli tarpeen, sillä useimmilla jäsenmailla oli jo omaa, toisistaan monelta osin poikkeavaa kansallista lainsäädäntöä. Direktiivillä yhdenmukaistettiin näitä lakeja määrittelemällä suojelun vähimmäistaso. 

Uuden lain myötä kiellettyjä ovat pitkät maksuajat, tilausten peruutus lyhyellä varoitusalalla, ehtojen yksipuoliset muutokset, myyntiin liittymättömät maksut ja kaupalliset kostotoimet sekä liikesalaisuuksien laiton käyttö. Myös ostettujen tuotteiden palauttamiseen, hävittämiseen, varastointiin, tuotevalikoimaan sisällyttämiseen ja markkinointiin liittyvien kustannusten periminen myyjiltä ovat kiellettyä, jos näistä ei ole erikseen sovittu. Lisäksi ostajan on myyjän sitä pyytäessä vahvistettava toimitussopimuksen ehdot kirjallisesti. Valvontaviranomaisena Suomessa jatkaa Ruokavirastoon sijoitettu elintarvikemarkkinavaltuutettu, jonka toimiston tehtävät laajenevat uuden lain myötä.

Esityksen mukaan soveltamisala on direktiiviä yksinkertaisempi, sillä kieltoja sovelletaan kaikkiin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden myyntiin, kun ostaja on liikevaihdoltaan myyjää suurempi ja ostajan liikevaihto ylittää 2 miljoonaa euroa. Sääntely koskee myös viranomaisia sekä hotelli- ja ravintola-alaa, mutta vähimmäisrajan myötä esimerkiksi pienet kahvilat, ravintolat ja kioskit jäävät sen ulkopuolelle. 

Näillä näkymin kansalliset säännöt olisivat peruutusten ja maksuaikojen osalta direktiivin sääntöjä tiukemmat, sillä 30 päivän enimmäissääntö koskisi lähtökohtaisesti kaikkia maataloustuotteita ja elintarvikkeita. 

Vaikka uudessa laissa ei puututa tuottajahintoihin, laki antaa kaupankäyntiin selkeät pelisäännöt. Näitä tarvitaan, jotta elintarvikeketjun toimijoiden välinen luottamus lisääntyy ja luodaan edellytykset tuotantopäätösten tekemiselle pitkällä aikajänteellä.

Maija Heinonen, neuvotteleva virkamies, MMM:n ruokaosasto
Kirjoittaja on yksi Elintarvikemarkkinalain uudistamista valmistelleen työryhmän sihteereistä