Maailman eläintautijärjestöllä (OIE) on suuri rooli, kun puhutaan vaikkapa lintuinfluenssasta, joka on jälleen tänä keväänä koetellut Euroopan maita rajusti. Myös Suomessa todettiin tänä keväänä siipikarjassa, tarhatuissa fasaaneissa, historian ensimmäinen tapaus. Koska tartunnoilla on aina vaikutuksia myös siipikarjan ja siipikarjatuotteiden vientiin, olisi kansainvälisessä kaupassa reilua toimia yhdenmukaisten tapausmääritelmien, taudintorjuntatoimien, alueellistamisen ja karenssiaikojen mukaisesti. EU:n sisämarkkinoilla näin toimitaan, kansainvälisessä kaupassa valitettavan usein ei. Tämän saa huomata istuessaan Maailman kauppajärjestön WTO:n terveys- ja kasvinsuojelukomitean (SPS) kokouksissa, joissa käsitellään säännöllisesti eläintaudeista johtuvia epäoikeudenmukaisiksi koettuja kaupanesteitä. OIE on yksi standardeja laativista organisaatioista, joihin maataloustuotteiden SPS-sopimuksessa vedotaan ja joiden suosituksia jäsenmaiden tulisi noudattaa. 

OIE on perustettu jo vuonna 1924 Pariisissa ehkäisemään eläintautien leviämistä kaupan yhteydessä. Niistä vuosista järjestö on kasvanut maailmanlaajuiseksi ja sen tehtävät ovat monipuolistuneet. Vuodesta 1990 järjestö on toteuttanut perustehtäväänsä strategisten viisivuotisohjelmien kautta. Painopisteitä on useita.

Yksi keskeisimpiä tehtäviä on juuri huolehtia tasapuolisten ja oikeudenmukaisten eläintautistandardien laatimisesta ja varmistaa työn vaikuttavuus. Standardeja ja laboratoriokäsikirjoja OIE on laatinut vuosikymmeniä ja niitä päivitetään aina tarpeen mukaan. Niitä lukevat viranomaiset ja eläintautilaboratoriot myös Suomessa. EU:n uusi eläinterveyssäännöstö, jota alettiin soveltaa tänä keväänä, nojautuu entistä vahvemmin OIE:n tautimääritelmiin. Jatkossa OIE tavoittelee asiantuntijakomiteoiden työssä entistä suurempaa läpinäkyvyyttä ja tiivistä vuorovaikutusta jäsenmaiden kanssa eri näkökantojen huomioimiseksi. Tämän toivotaan lisäävän sitoutumista hyväksyttyihin standardeihin.

Pysyäkseen ajan tasalla ja palvellakseen jäsenmaitaan, OIE kerää ja analysoi tuoreimman tieteellisen tiedon tarttuvista eläintaudeista. Oppaita ja tieteellisiä julkaisuja se tuottaa vertailulaboratorioverkoston ja yhteistyökeskusten avulla. Suomestakin löytyy OIE:n vertailulaboratoriotoimintaa. Sellaista on Ruokaviraston Kuopion toimipaikan rapuruttodiagnostiikka. Köyhissä jäsenmaissa OIE pyrkii vahvistamaan eläinlääkintähallintoja yhteistoiminnassa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n kanssa.

OIE:n perinteisintä työtä on tarjota luotettava kuva maailman eläintautitilanteesta. Tieto, joka ennen välitettiin papereilla, siirtyy nykyään luonnollisesti sähköisesti. Mutta se ei enää riitä. Tiedon pitää olla myös ajantasaista ja helposti hyödynnettävää. Täysin uusittu OIE-WAHIS tiedonhallintajärjestelmä pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen. Jäsenmaiden on raportoitava järjestelmään välittömästi tai määräajoin luetteloitujen tautien esiintyminen koti- ja luonnonvaraisissa eläimissä, uusista eläintaudeista ja eläinten ja ihmisten yhteisistä taudeista (zoonooseista). Meneillään olevan Covid-19 –pandemian seurauksena OIE tutkii ja seuraa intensiivisesti eri kotieläinten ja luonnonvaraisten eläinten alttiutta tartunnalle ja merkitystä epidemian kululle.

Moni kuluttaja törmää OIE:n standardeihin ja suosituksiin osin tietämättään. OIE nimittäin laatii standardeja myös elintarviketurvallisuutta uhkaavien taudinaiheuttajien torjumiseksi mm. lihassa, maidossa ja munissa. Tässä työssä se pyrkii synergiaan Codex Alimentarius –komission kanssa. OIE laatii myös tutkimukseen perustuvia suosituksia eläinten hyvinvoinnin turvaamiseen kasvatusaikana, kuljetuksissa ja teurastuksessa. OIE:n toimialaa ovat myös mikrobilääkkeiden käytön samoin kuin antibioottiresistenssin seurannan harmonisointi. 

OIE järjestää tällä viikolla 88. yleiskokouksensa Pariisissa poikkeuksellisin järjestelyin virtuaalisena. Yleiskokous on järjestön korkein päättävä elin. Tänä vuonna edessä on mm. pääjohtajan valinta seuraavaksi viideksi vuodeksi. Yksi ajankohtainen esimerkki vahvistettavaksi tulevasta standardin päivityksestä koskee juuri alussa mainittua lintuinfluenssaa. Toivotaan, että uusin päivitys lähentäisi eri maantieteellisten alueiden näkökantoja tämän tarttuvan eläintaudin vastustamisessa ja helpottaisi jatkossa kauppasopimusten harmonisointia.

Kirjoittaja on erityisasiantuntijana eläin- ja kasvinterveyden yksikössä