Sain muutama viikko sitten käsiini tammikuussa 1947 julkaistun Metsälehden. Äitini isä on aikoinaan lehteä lukenut ja jostain syystä kyseinen numero oli säilynyt näihin päiviin saakka. Lehden etusivun ensimmäinen juttu oli otsikoitu näin: ”Taimia riittävästi – siementä vähemmän kuluvan vuoden metsänuudistustöihin. Järjestelmälliseen käpyjen keräykseen ryhdytty.” Jutusta käy ilmi, että erityisesti polttoainepulan vuoksi tehtyjen hätähakkuualueiden uudistamiseen oli riittävästi siementä, mutta muille uudistusaloille ei. Järjestelmällisempää käpyjen keräystä siis tarvittiin.

Maailma on muuttunut paljon viimeisen 76 vuoden aikana, mutta ainakaan yksi asia ei – metsänuudistaminen on edelleen pakollista uudistushakkuun jälkeen. Tämä on yksi metsälainsäädäntömme peruspilareista. 

Samoihin aikoihin lehden ilmestymisen kanssa otti Suomessa ensimmäisiä askeleitaan metsänjalostus. Lehtijutussakin kerrotaan järjestelmällisen käpyjenkeräyksen kohdistamisesta paikkakunnan laadultaan parhaisiin metsiköihin ja näin ensimmäisten askelten ottamisesta ”metsäpuiden rodunjalostuksen tiellä”. 

Tähän päivään mennessä metsänjalostus on edennyt niin, että sen avulla saavutettu puuntuotoksen lisäys on 10–20 prosenttia puulajista ja siemenen jalostusasteesta riippuen. Hyödyt lisääntyvät jokaisen uuden jalostussukupolven myötä. Kasvun lisäksi jalostuksella on parannettu myös vaneri- ja sahapuun laatuominaisuuksia sekä puiden laaja-alaista mukautumiskykyä erilaisiin ilmasto-oloihin, tautien ja tuholaisten kestävyyttä sekä ympäristöolosuhteiden vaihtelun sietokykyä. Uudistamismenetelmiä on käytössä useita, mutta metsänjalostuksen hyödyt saadaan käytäntöön vain metsänviljelyn eli taimien istuttamisen tai metsäkylvön kautta.

Myös EU:n komissio on tunnistanut laadukkaan metsänviljelyaineiston riittävyyden tärkeyden sekä EU:n metsästrategiassa 2030, että heinäkuussa julkaistussa metsänviljelyaineiston tuotantoa ja markkinointia koskevassa asetusehdotuksessa. Ehdotuksessa komissio esittää, että jäsenvaltioiden tulisi valmistella puulajeittaiset valmiussuunnitelmat, joiden avulla varauduttaisiin metsänviljelyaineiston riittävyyteen laajoissa tuhotilanteissa, jolloin uudistettavaa pinta-alaa on yhtäkkiä huomattava määrä. Asetusehdotuksen käsittely on alkamassa syyskuussa neuvoston työryhmissä ja sen voimaan astuminen tulee viemään aikaan. 

Kuten vanhasta Metsälehdestäkin voidaan todeta, Suomessa metsäpuiden siemenhuolto on ollut jo pitkään hyvin suunnitelmallista ja toimivaa. Olemme selvinneet hyvin meillä esiintyneistä tuhoista ja metsänomistajat ovat pystyneet uudistamaan metsänsä ripeästi. Tämän mahdollistaa meillä se perustyö, mitä metsänjalostuksen, siemenhuollon ja myös taimihuollon eteen tehdään maassamme jatkuvasti. Vasta äskettäin tähän aiheeseen paneutui MMM:n asettama työryhmä. Työryhmä esitti arvionsa tulevaisuuden siementarpeesta ja tarvittavasta siemenviljelysten määrästä. Jalostetun siemenen saatavuutta pyritään ohjelman avulla entisestään lisäämään. Myös puulajivalikoimaa on tarkoitus laajentaa pienin askelin.

Ehkä joku metsäalalla toimiva kaivaa uuden raporttimme esiin vuonna 2099 ja pohtii samankaltaisin asioita kuin mekin tänä päivänä ja meidän edeltäjämme sotien jälkeen. Voisin kuvitella, että silloinkin pidetään tärkeänä metsien kasvukunnosta huolehtimista.

Kansallisen metsästrategian 2035 tavoitteena on metsien kasvun ja hiilensidonnan lisääminen ja toisaalta myös metsien ilmastokestävyyden vahvistaminen. Metsänuudistaminen tulisi toteuttaa laadukkaasti ja viipymättä. Strategiassa linjataan, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi toteutetaan metsänjalostusohjelma sekä metsäpuiden siemenviljelysten perustamisohjelma. Myös pääministeri Orpon hallituksen ohjelmassa otetaan asiaan kantaa. Hallitus haluaa edistää metsien kasvua ja terveyttä parantavia toimenpiteitä ja toimeenpanee kansallisen metsästrategian.

Sanna Paanukoski työskentelee neuvottelevana virkamiehenä metsä- ja bioenergiayksikössä.