Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Maa- ja metsätalouden valtiontukiin uusi työkalupakki

Vesa Kahilampi Julkaisupäivä 16.1.2023 11.44 Blogit MMM

Valtiontuista puhuttaessa vanha sääntö-Suomen kansanviisaus pitää edelleen paikkansa: kaikki, mikä ei ole erikseen sallittua, on kiellettyä. Erona on, että kielto on kirjattu EU:n perussopimuksiin ja sallittujen listasta päättää lopulta komissio.

Uusia tukimuotoja suunniteltaessa EU:n valtiontukisäännöt tulevat usein vastaan. Näin on tarkoituskin – EU:n yhteisten sääntöjen rooli on varmistaa, että jäsenvaltioilla säilyy tasapuoliset mahdollisuudet tukea kansallisesta budjetista omia yrityksiään. Periaate on erityisen tärkeä Suomen kaltaisille pienemmille jäsenvaltioille, jotka tukikilpailussa jäisivät väistämättä kauas kärjestä. Seuraus kuitenkin on se, etteivät toteutetut tukijärjestelmät välttämättä ole aina niin suoraviivaisia ja hallinnollisesti kevyitä kuin toivotaan.

Maa- ja metsätaloudelle on rakennettu omat, muista yritystuista poikkeavat valtiontukisääntönsä. Ne ottavat huomioon alojen erityispiirteet, kuten sään aiheuttamat vahingot, eläintaudit ja kasvintuhoojat, tai vaikkapa toimijoiden kokoluokan ja merkityksen alueiden elinvoimalle. Ydintehtävä on kuitenkin sama kuin tavanomaisten yritystukien osalta – tasapainoilla hyvän ja kannatettavan tavoitteen saavuttamisen sekä yhteismarkkinoille aiheutuvan vääristymän minimoimisen välillä.

EU:n valtiontukisäännöt maa- ja metsätalouden aloilla uudistuivat vuoden 2023 alusta. Edellinen iso uudistus tehtiin vuonna 2014. Maailma oli silloin kovin eri näköinen, ja vanha työkalupakki alkoi olla väistämättä osin pahasti ruosteessa. Erityisesti ilmasto- ja ympäristötoimenpiteiden tapauksessa ongelma korostui. Yhteisiä tavoitteita on luotu ja kiristetty, ja halu ja tarve toteuttaa kansallisesti rahoitettuja lisätoimenpiteitä on moninkertainen yhdeksän vuoden takaiseen verrattuna. 

Komissiokin on joutunut lähestymään yhteisiä sääntöjä monelta osin uudella tavalla. Ensimmäistä kertaa mukana on maininnat mahdollisuudesta toteuttaa tiettyjä ympäristö- ja ilmastotoimenpiteitä tulosperusteisesti, maksaen siitä mitä kentällä tosiasiassa saadaan aikaan. Samoin esimerkiksi kannustaminen hiiliviljelyn kaltaiseen toimintaan on nimenomaisesti mahdollistettu tietyin ehdoin. Monet uudistuksista ovat periaatteellisesti isoja harppauksia perinteiseen valtiontukiajatteluun verrattuna, jossa ensisijaisesti korvataan toteuttajalle aiheutuneita kustannuksia.
 
Vaikka uudistukset ovat valtiontukisilmin katsottuna paikoin mittaviakin loikkia, ne voivat ilmasto- ja ympäristönäkökulmasta näyttäytyä edelleen liian varovaisina ja kannustimia rajoittavina. Komissiolla on kuitenkin aina mahdollisuus harkita tapauskohtaisesti, milloin jokin toimenpide on sisämarkkinoille soveltuva ja millä edellytyksillä. Mikäli ehdotus on vaikuttava, perusteltu ja sekä EU- että kansallisia tavoitteita edistävä, saattaa säännöistä löytyä neuvotteluissa yllättävänkin paljon liikkumavaraa.

Joululahjaksi saatu työkalupakki kiiltää vielä uutuuttaan ja miten se toimii käytännössä, on vielä kokeilematta. Päällisin puolin kuitenkin näyttää, että kärsineimmät työkalut on saatu vaihdettua, vanhat ja luotettavat ovat edelleen mukana ja muutama erikoisempi väkkyrä voi tehdä asioita, jotka aiemmin eivät olleet mahdollisia. Syytä onkin, sillä tekeminen ei tulevina vuosina lopu.

Kirjoittaja työskentelee johtavana asiantuntijana maa- ja metsätalousministeriössä.
 

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.