Kuluneina kahtena keväänä on maa- ja puutarhatalouden työvoimasta ja tarkemmin sen uhkaavasta puutteesta keskusteltu paljon. Täysin oikeutetusti, koska ulkomaisia kausityöntekijöitä tulee Suomeen joka vuosi merkittävä joukko. Ilman heitä taimet eivät löytäisi maahan eikä satoa saataisi korjatuksi. Maatalouden työvoiman liikkuminen yli rajojen on varsin tyypillistä kaikille muillekin EU-maille, Suomi ei ole mitenkään poikkeus tässä joukossa. Brittien pula tekevistä käsistä lienee käytännön esimerkki siitä, kun työvoima ei liikukaan totuttuun tapaan.  
 
Lyhyt sesonki
 
Harva meistä on kuullut ympärivuotisesta mansikanpoimijan pestistä. Kaalien taimia ei myöskään laiteta avomaalle ympäri vuoden, eikä sato kypsy moneen kertaan, ainakaan avomaalla. Saivartelun välttämiseksi on varmaan syytä mainita, että parsa pitää korjata päivittäin, tiettyyn aikaan päivästä, mutta ei sekään sesonki kovin kauan kestä. Tässä lienee alkujuuri kausityövoiman merkittävälle tarpeelle. Ympärivuotista työtä on mahdotonta kaikille tarjota, koska hetkellinen tarve käsipareille on niin suuri. Eikä se mehevä vadelma tai kypsä mansikka kestä, ainakaan vielä, konekorjuuta. 
 
Ketkä tekevät työt?
 
Maatalouden työvoimareservi maaseudulla on kuihtunut melko vähiin. Ei ole harjaantunutta sesonkiväkeä valmiina töihin, joten työvoimaa pitää hakea usein kauempaa muista maista. Suomessa suurimman osan maatalouden töistä tekevät yrittäjät itse, mutta tuotantosuunnittain tämä vaihtelee.
 
Ympärivuotista työtä edellyttävä kotieläintuotanto vaatii paljon työtä henkilötyövuosina, mutta toisaalta se on vähemmän kausittaista. Näillä tuotantosuunnilla työskentelevistä ihmisistä pääosan tarpeesta työtunteina mitattuna tekevät yrittäjät itse ja heidän perheenjäsenensä sekä kasvava vakituisesti palkattujen joukko. 
 
Lukemat kääntyvät toisin päin, kun tarkastellaan kasvihuone- ja avomaan tuotantoa. Vielä rajummilta luvut näyttävät, kun lasketaan henkilötyövuosien sijaan henkilöitä: silloin lyhytaikainen työvoiman henkilömäärä on moninkertainen yrittäjiin verrattuna. Juuri tätä lyhytaikaista työvoimaa kaivataan Suomen lyhyen kasvukauden ajaksi lukumääräisesti paljon. Vielä tarkemmin täsmennettynä tarve kärjistyy avomaan tuotantoon, koska kasvihuonetuotannosta merkittävä osa on ympärivuotista. 
 
Luonnonvarakeskus julkaisee maatalouden työvoimatilastoja kolmen vuoden välein, seuraavan kerran keväällä 2022 alueittain ja tuotantosuunnittain. 
 
Ei vain numeroina tilastoissa
 
Maatalous- ja puutarhatuotannon vakaus on asia, joka on toissa keväänä ja sen jälkeen kulkutaudin vaivatessa tullut monelle mieleen. Samoin julkisuutta saavat vihdoin he, jotka muutoin sivuutetaan usein näkymättöminä ihmisinä. Kesällä mansikan makua maistellessa ei ole tullut ehkä mietittyä, että oliko sen noukkinut ukrainalainen opettaja vai thaimaalainen kokki. Viimeistään ensi kesänä voisi olla sopiva hetki myös tämän pohtimiseen. 
 
Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeriön rivivirkamies