Globaalista näkökulmasta katsottuna metsäkadon hillitseminen on suuri haaste. Metsiin liittyen vuoden 2021 ilmastokokouksessa Glasgow’ssa allekirjoitettiin julistus, jossa 141 maata sitoutui metsäkadon pysäyttämiseen ja kestävään maankäyttöön vuoteen 2030 mennessä. Myös Suomi on mukana julistuksessa.

Suomi on metsäinen maa. Kun maata tarvitaan rakentamiseen tai maatalouteen, kohdistuu muutos väistämättä metsiin. Metsäkadoksi kutsutaan metsän muuttamista johonkin muuhun maankäyttöön, esimerkiksi pelloksi tai asuinalueeksi. Metsäkadossa hiilinielu menetetään pysyvästi, toisin kuin hakkuissa, joissa hakatun metsän tilalle kasvaa uusi metsä. 

Pinta-alalla mitattuna metsäkadon suurin syy on rakentaminen. Metsiä menetetään asuinrakennusten, mökkien, teiden, voimalinjojen, kaivosten sekä myös vihreän siirtymän myötä esimerkiksi tuulivoimaloiden ja aurinkopaneelien tieltä. Noin kolmannes metsäkatoalasta on maatalouteen ja pellonraivaukseen liittyvää, mutta niiden osuus ilmastopäästöistä on merkittävä, johtuen turvemaiden raivauksesta. Pellonraivaukseen ajaa maatalouden rakennemuutos, jossa tilakoon kasvattaminen lisää toiminnan kannattavuutta. Erityisesti tuotantoaan laajentavat nautakarjatilat voivat tarvita peltoalaa nurmirehun tuottamiseen ja lannanlevitykseen. 

Toimia metsäkadon hillitsemiseksi tehdään niin kansallisella kuin EU:n tasollakin. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan CAP-suunnitelman mukaan vuoden 2022 jälkeen maatalousmaaksi muusta käytöstä raivaamalla tai muilla keinoilla otetun maa-alueen on oltava pysyvästi nurmella. Toisaalta myös EU:n hiljattain hyväksymä metsäkatolainsäädäntö tulee vaikuttamaan osaltaan metsänraivaukseen myös Suomessa vähentävästi. 

Kansallisesti metsän raivaamista pelloksi pyritään vähentämään kehittämällä sekä peltojen kiinteistörakennetta esimerkiksi tilusjärjestelyjen kautta, että lannan prosessointia ja hyötykäyttöä. Myös suunnittelua ja neuvontaa parannetaan. Metsäkadon vähentäminen ja metsäpinta-alan lisääminen on nostettu myös hiljattain valmistuneessa kansallisessa metsästrategia 2035:ssä keskeiseksi tavoitteeksi. Turvaahan tämä osaltaan myös kestävän puuntuotannon edellytyksiä. 

Rakennetun maan osalta kaavoituksella on merkittävä rooli metsäkadon vähentämisessä. Kaavoituksessa tulisi aina tarkastella toimenpiteiden kokonaisvaikutuksia ja osana sitä myös, miten metsä- ja peltomaiden ottaminen rakennuskäyttöön vaikuttaa ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Arvioinnin tueksi ollaan parhaillaan kehittämässä Hiilikartta –työkalua. Metsien raivaamisen vaihtoehtona ei saisi myöskään olla tuotantokäytössä olevan maatalousmaan ottaminen rakennuskäyttöön, koska se voisi lisätä painetta metsien raivaamiseen muualla.

Metsäkadon hillitsemiseksi onkin jo olemassa paljon keinoja ja toimenpiteitä. Näiden toimien lisäksi käynnissä on rakentamista ja pellonraivausta koskeva maankäytön muutosmaksun lainsäädännön valmistelutyö maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön johdolla. Tavoitteena on tuoda lakiesitys lausuntokierrokselle huhtikuussa eduskuntavaalien jälkeen. Valmistelu on parhaillaan aktiivisesti käynnissä.

Metsäkadon hillitseminen on yhteinen haasteemme niin globaalisti kuin täällä Suomessakin ilmastotavoitteiden ja luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Tarvitsemmekin monipuolisen työkalupakin metsäkadon hillitsemiseen, mahdollistaen kuitenkin yhteiskunnan kannalta tärkeät toimet, kuten kotimaisen ruuantuotannon sekä toimivan yhdyskuntarakenteen.

Jaakko Nippala työskentelee neuvottelevana virkamiehen maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosastolla.