Rahoitusmarkkinoilla on koettu ongelmaksi, että erilaisia kestäväksi mainostettuja sijoituskohteita on olemassa pilvin pimein. EU:n kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmalla pyritään nyt ohjaamaan rahoitusta ilmaston ja ympäristön kannalta aidosti kestäviin kohteisiin. Laaja paketti sisältää koko joukon toimia ympäristömerkeistä yritysten raportointivelvoitteisiin.

Toimet voi jakaa kolmeen luokkaan: 1) rahoituksen ohjaaminen kestävämpiin kohteisiin, 2) kestävyystarkastelun tuominen osaksi riskienhallintaa ja 3) läpinäkyvyyden ja pitkän aikavälin kestävyystarkastelun vahvistaminen. Investointien luokittelujärjestelmä, taksonomia, on ratkaiseva osa suunnitelmaa; sen avulla on tarkoitus erotella jyvät akanoista.

Komission taksonomia-asetusehdotuksesta saavutettiin neuvoston, parlamentin ja komission kesken sopu Suomen puheenjohtajuuskaudella 2019. Ehdotuksessa määritetään kuusi tavoitetta: 1) ilmastonmuutoksen hillintä, 2) ilmastonmuutokseen sopeutuminen, 3) vesivarojen ja merten kestävä käyttö ja suojelu, 4) siirtymä kiertotalouteen, 5) saastumisen ehkäiseminen ja 6) biodiversiteetin ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen.

Jotta taloudellinen toiminta voidaan luokitella kestäväksi, sen tulee edistää merkittävästi vähintään yhtä tavoitteista, eikä kyseinen toiminta saa aiheuttaa merkittävää haittaa muiden tavoitteiden toteutumiselle. Tarkemmat tekniset kriteerit toimille uskottiin komission laadittavaksi.

Komissio on nyt julkaissut kriteerit kahta ensimmäistä tavoitetta edistäville toimille, eli ilmastotoimille. Ilmastonmuutoksen hillinnän osalta kriteerejä ehdotetaan yhdeksälle sektorille (mm. metsätalous) ja 88:lle eri toiminnolle (mm. metsien käsittely). Delegoidun asetuksen ja sen liitteet sisältävää 400-sivuista nippua plärätessä käy mielessä, että on syynsä sille miksi erilaisia vihreitä sertifikaatteja on niin paljon. Kestävyyden määrittäminen on vaikeaa, ja vaikeuskerroin kasvaa eksponentiaalisesti, kun määritelmiä saatetaan osaksi lainsäädäntöä.

Komissio on esittänyt, ettei taksonomiaa ole kenenkään pakko soveltaa – paitsi niiden yritysten ja rahoituslaitosten, joiden on raportoitava kriteerit täyttävästä toiminnastaan. Luultavaa kuitenkin on, että taksonomiakriteerit tulevat tavalla tai toisella leviämään muuhunkin EU-säätelyyn. Ainakin rahoitusmarkkinoilla, jonka tarpeisiin kriteerit on laadittu, niitä halutaan varmasti hyödyntää.

Suomen kannalta on ikävää, että komission ilmastotoimille esittämät kriteerit eivät erityisesti metsätalouden osalta ole hyvät. Ne ovat vaikeasti tulkittavat ja todennettavat, eivätkä ne kunnolla hyödynnä jo olemassa olevia työkaluja. Ilmastohyötyjen osoittaminen olisi raskasta yksittäiselle metsänomistajalle, eivätkä vaadittavat muut kestävyyden varmistukset helpota asiaa. Myös vesivoiman kestävyyskriteerit ovat esityksessä tulkinnanvaraisia.

Maataloutta koskevat kriteerit komissio jätti jäsenmaiden toiveesta pois ensimmäisestä kriteeripaketista. Uusi yritys niiden osalta tehtäneen, kunhan yhteisen maatalouspolitiikan uudistus on maalissa.

Jäsenmailla on nyt neljä kuukautta aikaa muodostaa kantansa komission kriteeriehdotukseen. Lisäaikaa kuuteen kuukauteen neuvosto saa erikseen pyytämällä. Ehdotusta ei kuitenkaan tässä vaiheessa muokata; sen voi vain kaataa määräenemmistöllä, jolloin se palautuisi käsittelyyn.

Suomi joutuu kantaansa harkitessaan miettimään yksittäisten sektorikriteerien lisäksi myös sitä, onko komissio kunnioittanut esityksessään taksonomia-asetuksessa asetettua tahtotilaa. Harkintaan vaikuttaa myös se, miten komissio aikoo toimia ehdotuksesta pois jätetyn ydinvoiman osalta. Siihen liittyvää päivitystä lienee tulossa jo ennen kuin kanta on muodostettava. Ehdotusta neljää muuta ympäristötavoitetta koskeviksi kriteereiksi odotetaan vuoden lopulla.

Blogin kirjoittaja Teemu Seppä työskentelee kansainvälisten asiain neuvoksena maa- ja metsätalousministeriön luonnonvara- ja vesitalousyksikössä.