Kalastuskausi aloitettiin tänä keväänä vähäjäisen talven jälkeen normaalia aikaisemmin. Kalastajia on ollut runsaasti liikkeellä koronan aiheuttamissa poikkeusoloissa. Ainakin pääkaupunkiseudun rannoilla on näkynyt ilahduttavan paljon siian onkijoita ja silakanlitkaajia.

Suomessa kynnys kalastukseen on matala. Onkimaan ja pilkkimään pääsee koski- ja virta-alueita lukuun ottamatta ilman lupaa, eikä yleisimmille saalislajeille, hauelle ja ahvenelle, ole rauhoitusaikoja tai pyyntimittoja. Kalastonhoitomaksun maksamalla 18–64-vuotias henkilö saa kalastusoikeuden viehekalastukseen yhdellä vavalla lukuun ottamatta koski- ja virta-alueita. Muut saavat saman oikeuden iän perusteella ilman maksua.

Moni kalastaja kokee kuitenkin haasteelliseksi opetella kalastukseen liittyvät säännökset.

Kalastusrajoituksiin on syynsä. Tavoitteena ei ole vaikeuttaa kalastusta, vaan varmistaa kalastuksen kestävyys. Haluamme turvata kalakannat monimuotoisina ja elinvoimaisina tuleville sukupolville.

Aikaisemmassa kalastuspolitiikassa uhanalaisia ja heikentyneitä kantoja pyrittiin vahvistamaan pääasiassa istutuksilla. Nykyään politiikan painopiste on kalojen lisääntymisen tukemisessa, mikä tarkoittaa etenkin vaelluskalojen ja uhanalaisten kalakantojen tiukentuneita ja yksityiskohtaisia kalastusrajoituksia.

Kalastussäännökset ovat aina monen yhteen sovitetun asian lopputulos, jossa kalakantojen tila antaa sääntelylle reunaehdot. Vedessä olevia kaloja ei omista kukaan, mutta kalastusoikeus niihin on pääsääntöisesti jonkun omaisuutta. Vapaa-ajankalastajilla ja kaupallisilla kalastajilla on omat tavoitteensa.

Kalastussäännöksillä vaikutetaan siihen, millä pyydyksillä on paremmat mahdollisuudet saada saalista. Kun jonkin pyydyksen käyttöä rajoitetaan, on toisilla pyyntimuodoilla paremmat mahdollisuudet saaliiseen.

Lopputuloksena on kalastussäännökset, joissa on paljon yksityiskohtia sekä alueellisia ja ajallisia erityistarpeita, vaikka ne on haluttu pitää mahdollisimman selkeinä.

Kalastuslain mukaan kalastuksen sääntely perustuu parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon. Vapaa-ajan kalastuksesta ja siinä saatavasta saaliista on huomattavasti vähemmän tietoa kuin kaupallisesta kalastuksesta, vaikka useista saalislajeista vapaa-ajankalastajat pyytävät suurimman osan. Maa- ja metsätalousministeriö onkin käynnistänyt hallitusohjelmassa mainitun Oma kala -hankkeen, jossa kehitetään vaelluskalojen saalisilmoitusjärjestelmä. Luonnonvarakeskus vetää hanketta kalastajien tarpeita kuunnellen ja sidosryhmien kanssa yhteistyössä. Kun saamme tarkempaa tietoa vaelluskalakannoista, voimme myös tarkastella uudestaan niihin liittyviä kalastussäännöksiä. Toiveena on, että sääntelyä voisi tulevaisuudessa myös vähentää tai täsmentää, kun kalakannat vahvistuvat.

Ministeriön tavoitteena on, että vapaa-ajankalastus on suosittu ja yhteiskunnallisesti arvostettu luontoharrastus, joka kestävästi hyödyntää monipuolisia kalavesiä ja kalastusmahdollisuuksia. Tavoite on asetettu uudessa vapaa-ajan kalatalouden kehittämisstrategiassa, jonka toimeenpanoon on sitouduttu hallitusohjelmassa.

Strategiamme mukaisesti toivon, että mahdollisimman moni nauttii kalastuksesta ja saa siitä iloa ja virkistystä sekä saaliiksi maittavaa lähiruokaa. Olisi hienoa, jos tänä keväänä kalaan uskallettaisiin myös ensimmäistä kertaa tai usean vuoden tauon jälkeen. Nyt poikkeuksellisena keväänä on myös mahdollisuus viedä lapset ja nuoret kalaan, kun muut harrastusmahdollisuudet ovat rajoitetumpia. Kalastuksella lujitetaan tervettä luontosuhdetta ja parhaimmillaan annetaan pohja elinikäiselle harrastukselle.  Kireitä siimoja ja mukavia hetkiä kevätluonnossa!

Kirjoittaja työskentelee kalastusneuvoksena maa- ja metsätalousministeriön erätalousyksikössä.