Tieteeseen perustuvassa päätöksenteossa hyödynnetään tilanne-, tulevaisuus- ja kehittämiskuvia. Tilannekuva vastaa kysymyksiin: missä ollaan ja miten tähän on tultu. Siinä tarvitaan inventaarioita ja pitkiä aikasarjoja. Tulevaisuuskuva tarkastelee muutostekijöitä, joita ovat megatrendit, äkilliset muutokset, tiedon puutteesta tai vaihtelevista prosesseista aiheutuvat epävarmuudet, oletettu peruskehitysura ja muut kehityskulut. Tulevaisuuskuvat muotoillaan usein skenaarioiksi. Kehittämiskuva puolestaan sisältää tavoitteet, linjaukset ja varautumistarpeet epävarmuuksiin sekä tavoitteiden saavuttamisessa tarvittavat toimet ja ohjauskeinot. Kehittämiskuvat ovat tärkeä osa strategioita ja suunnitelmia.

Suomella on kunnianhimoiset ilmastotavoitteet. Päämääränä on, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivinen pian sen jälkeen. Tällä hallituskaudella tieteeseen perustuva päätöksenteko ilmastopolitiikassa on konkretisoitunut useassa eri strategiassa tai suunnitelmassa. Ilmasto- ja energiastrategian, keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (KAISU), maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman (MISU), kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelman (KISS2030), biotalousstrategian ja kansallisen metsästrategian (KMS2035) aikajänne ulottuu 2030-luvulle tai jopa sitä kauemmas. Kehittämiskuvissa on hyödynnetty HIISI-skenaarioiden tulevaisuuskuvia sekä eri inventaarioihin perustuvia tilannekuvia. 

Eri strategioihin ja suunnitelmiin on yhteensovitettu iso joukko maankäyttösektorin ilmastotoimia. Esimerkiksi MISU sisältää 35 toimenpidettä ja KMS2035 kahdeksan toimenpidettä, joilla mm. lisätään metsäpinta-alaa ja metsien kasvua sekä pidetään huolta metsien kasvukyvystä ja elinvoimaisuudesta. Näiden lisäksi eri strategiat tukevat ja vahvistavat omalta osaltaan vihreää siirtymää, jossa tärkeitä tavoitteita ovat vähähiilisyys, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, resurssitehokkuus ja kestävä kehitys. Ilmastopolitiikan strategioiden ja suunnitelmien kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.  

Tieteeseen perustuvaan päätöksentekoon kuuluu jatkuva tilanne- ja tulevaisuuskuvan päivitys. Ilmastopolitiikan kehittämiskuvia on kyseenalaistettu, koska maankäyttösektorin tilannekuva on muuttunut. Kehityskuvan kannalta on kuitenkin oleellisempaa pohtia, ovatko tulevaisuuskuvat muuttuneet merkittävästi ja jos, niin miten. Skenaarioiden taustaoletukset luonnonprosesseista, ihmisten käyttäytymisestä, teknologiasta ja markkinoista on tarkistettava ja tarvittaessa ajantasaistettava. Sen jälkeen voidaan tarkastella, onko tarvetta muokata kehityskuvaa - puuttuuko siitä jotakin, onko jotain liikaa tai onko jotakin toimenpidettä vahvistettava. Mahdolliset uudet toimet on myös sovitettava yhteen muun toimenpidekokonaisuuden kanssa, ja tässä tarvitaan kokonaiskestävyyden huomioon ottavia vaikutusarvioita. Kunnianhimoisiin tavoitteisiin pääseminen edellyttää päämäärätietoisuuden lisäksi johdonmukaisuutta, pitkäjänteisyyttä sekä kykyä ja tahtoa käytännön toimeenpanoon.

Tuula Packalen on maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston osastopäällikkö.