Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Pelson geenipankkikarjalle löytyi uusi sijoituspaikka – kaikki hyvin?

Tuula Pehu Julkaisupäivä 22.5.2020 15.28 Blogit MMM

Pelson vankila aiotaan sulkea nykyiseltä paikaltaan Pelsonsuolta vuoden 2022 loppuun mennessä. Tähän päättyy myös vuonna 1982 alkanut vankilatilojen toiminta alkuperäiskarjan ylläpitäjinä. Karjat muodostuvat pohjoissuomenkarjasta eli lapinlehmästä, suomenlampaasta ja kainuunharmaslampaasta.

Viime vuonna maa- ja metsätalousministeriö kartoitti julkisella ennakkoilmoittautumismenettelyllä kiinnostuneita kasvattajia, jotka olisivat halukkaita turvaamaan ja säilyttämään Vaalassa, Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevan Pelson vankilatilan alkuperäisrotujen geenipankkikarjoja.

Ministeriö valitsi 13 ilmoittautuneen joukosta Ammattiopisto Lappian Louen opetusmaatilan geenipankkikarjan uudeksi sijoituspaikaksi. Ministeriön arvion mukaan ilmoittautuneista Louen tilan voi katsoa parhaiten varmistavan sen, että geenipankkikarjan säilyminen pitkällä aikavälillä voidaan toteuttaa.

Pelson geenipankkikarjan tulevaisuus näyttää siis valoisalta. Tämä ei valitettavasti kuitenkaan ole maatalouden geenivarojen, kotieläinrotujen ja viljelykasvilajikkeiden, suojelun ja säilytyksen koko kuva.

Nykyinen eläinjalostus on kansainvälistynyt ja kaupallistunut. Lihan-, maidon- ja kananmunantuotannossa hyödynnetään vain muutamia korkeatuottoisia rotuja. Perimältään monimuotoiset mutta vähemmän tuottavat paikalliset rodut ovat harvinaistuneet ja ovat vaarassa kadota kokonaan.

Esimerkiksi sopii hyvin mustavalkea holsteinrotu, joka on maailman suosituin lypsykarjarotu. Sitä on jalostettu tehokkaasti maidontuotantoon. Uusi tutkimus paljastaa, että rodusta löytyy vain kaksi erilaista isälinjaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kahdesta sonnista on tuotettu yhdeksän miljoonaa lypsylehmää!

Kehitys on samansuuntaista myös kasvintuotannossa. Viljelyssä olevien kasvilajien ja -lajikkeiden määrä on huomattavasti vähentynyt viimeisten vuosikymmenien aikana. Perimältään monimuotoiset alkuperäislajikkeet ovat jääneet viljelyssä marginaaliin.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n arvion mukaan globaalilla tasolla on 1900-luvun alun jälkeen menetetty noin 75 % viljelykasvilajikkeista. Kotieläinroduista arviolta 20 % on uhanalaisia.  

Tuotantoeläinten ja -kasvien perinnöllisen monimuotoisuuden kapeneminen lisää merkittävästi kasvi- ja eläintaudeista sekä muista ympäristöriskeistä aiheutuvia haittoja maataloudelle. Nopeasti etenevä ilmastonmuutos vahvistaa tätä kehitystä. Tuotantoeläinten- ja kasvien ilmastonmuutokseen sopeutumisessa geneettinen monimuotoisuus on avainasemassa.

Tällä hetkellä on alkamassa luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta merkittäviä strategia- ja lainsäädäntöuudistuksia sekä kansallisella että EU-tasolla.

Kansallisella tasolla merkittävin uudistus koskee luonnonsuojelulain uudistusta. Geneettinen monimuotisuus ei sisälly nykyiseen luonnonsuojelulakiin erityisenä suojelunkohteena. Erityisesti ilmastonmuutoksen näkökulmasta uudessa laissa on tarpeen nostaa geneettisen monimuotoisuuden suojelu erillisenä suojelun tasona laji- ja ekosysteemitason suojelun rinnalle.

Maatalouden geenivarojen strategisen arvon nousun vuoksi on tärkeää, että geenivarapolitiikan tavoitteet integroidaan nykyistä tiiviimmin myös muihin uudistettaviin strategioihin ja ohjelmiin.

Tuula Pehu

Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies, joka valmistelee maa-, metsä- ja kalatalouden geenivaroja koskevia asioita maa- ja metsätalousministeriössä. Hän toimii geenivaraneuvottelukunnan puheenjohtajana.
 

Lisää kommentteja