Blogit

Pitäisikö metsätalouden kestävyyskeskustelusta huolestua?

Marja Kokkonen Julkaisupäivä 21.5.2018 9.59 Blogit MMM

Kyllä ja ei. Ei, koska keskustelu on aina hyvästä ja osoittaa, että metsät ovat kaikille tärkeitä ja niistä ollaan kiinnostuneita. Kyllä, koska keskustelussa on esillä paljon niin sanottuja vaihtoehtoisia faktoja.

Metsätalous on kestävää, kun sekä ekologiset, kulttuuriset, sosiaaliset että taloudelliset tekijät on otettu huomioon. Kestävyys elää kuitenkin ajassa – optimia tavoitellaan, mutta tuskin koskaan saavutetaan tilannetta, että kaikki osatekijät ovat parhaimmillaan. Pitää siis tavoitella parasta tasapainotilaa eri tekijöiden välillä. Metsäpoliittisten tavoitteiden asettaminen on juuri tätä työtä, ja sitä tehdään laajassa yhteistyössä eri tahojen kanssa ja tutkimustietoa hyödyntäen.

Metsätalouskeskusteluun näyttää nykyisin levinneen sama tauti kuin muuhunkin yhteiskunnalliseen keskusteluun. Noukitaan itselle mieluiset asiat ja perustellaan niillä toimenpidetarpeita. Esimerkkinä tästä on haave täysin avohakkuuttomasta metsätaloudesta.

Jatkuvapeitteinen metsätalous ei kuitenkaan olisi patenttiratkaisu. Jos kaikki nykyvolyymillä tehtävät hakkuut haluttaisiin tehdä jatkuvapeitteisesti kasvatettavista metsistä, keskimääräiset hehtaarisaannot pienenisivät ja vuosittainen hakkuupinta-ala kasvaisi nykyisestä kaksin- tai jopa kolminkertaiseksi. Puusta maksettava hinta laskisi samalla korjuukustannusten noustessa, ja metsätalouden kannattavuutta heikentäisi myös metsänhoitokustannusten kasvaminen, kun taimikkoa ja nuorta metsää jouduttaisiin hoitamaan nykyistä tehottomammin pienaukko kerrallaan. Myös lahopuuta tuottavat säästöpuut olisi merkattava ja säästettävä hakkuusta toiseen.

Jatkuvapeitteinen metsätalous ei olisi patenttiratkaisu myöskään ilmastonmuutoksen hallinnan kannalta: jotta metsät uudistuisivat, ne pitäisi hakata hyvin väljiksi, jolloin kokonaispuuston määrä joko pysyisi nykyisessä tai pienenisi hehtaarikohtaisen keskipuuston määrän pienetessä. Luontainen kasvu pienenisi samalla arviolta 20–30 prosenttia, jolloin myös hiilinielut pienenisivät. Jatkuva kasvatus suosii lisäksi varjossa viihtyvää pintajuurista kuusipuuta, mikä ilmaston lämmetessä johtaisi puuston kuivumis- ja tuhoriskin kasvamiseen. Myös metsäluonto yksipuolistuisi, kun aukealla viihtyvät nuoren metsän lajit vähenisivät ja voisivat uhanalaistua.

Metsälain uudistamisen yhteydessä jatkuvapeitteinen metsätalous haluttiin mahdollistaa yhdeksi vaihtoehdoksi muiden menetelmien joukkoon. Nykyisestä vuosittaisesta hakkuupinta-alasta jatkuvapeitteisen kasvatuksen osuus on vajaa kaksi prosenttia eli noin 15 000 hehtaaria. Pinta-alaa on toki vara lisätä, kunhan ei mennä samanlaiseen äärimmäisyyteen kuin mentiin suuraukkojen teossa ja koivun hävityksessä 50 vuotta sitten.

Jatkuvapeitteisen metsätalouden käytännöistä on jo olemassa tutkimustuloksia, mutta tutkimusta tarvitaan ilman muuta lisää. Jatketaan keskustelua, tuodaan omat huolet esille ja haetaan yhdessä ratkaisuja.

Oli kyse sitten mistä tahansa metsätalouden kestävyyden osa-alueesta.

Marja Kokkonen, metsäneuvos

Kommentit
Lisää kommentti
Marko Haapakoski
Hei. Hyvä kun otit kirjoituksessa esille vaihtoehtoiset faktat. Keskustelu on helpompaa kun faktat ovat oikein ja kaikille samat. Minua askarruttaa se, että mihin tutkimukseen perustuu väitteesi siitä, että jatkuvapeitteisessä metsätaloudessa hakkuupinta-ala kasvaisi kaksin jopa kolmin kertaiseksi olettaen nykyinen volyymi?
Terveisin,
Marko
Kirjoitettu 31.5.2018 18:51.
Marja Kokkonen
Hei Marko!

Toteamukseni hakkuupinta-alojen kasvusta perustuu Luonnonvarakeskuksen tutkijoilta saamaani tietoon. Asiaa on valaistu laajemmin Suomen Metsäyhdistyksen sivuilla 25.5.2018 julkaistussa kirjoituksessa, johon on haastateltu alan keskeisiä asiantuntijoita Taneli Kolströmiä ja Sauli Valkosta.

Kts. https://www.smy.fi/artikkeli/avohakkuusta-puuta-saa-enemman-yleista-vastausta-kasvatustapojen-taloudelliseen-paremmuuteen-ei-ole/.

Ystävällisin terveisin,
Marja
Kirjoitettu 1.6.2018 14:33.
Selaa blogin artikkeleita