Lintuinfluenssatartunnoista näyttää tulleen pysyvä riesa eri mantereilla, myös Euroopassa. Tartuntoja todetaan jatkuvasti sekä luonnonvaraisissa linnuissa että siipikarjassa. Uudet virusmuunnokset tulevat Eurooppaan yleensä muuttolintujen mukana Aasiasta ja leviävät täällä edelleen ihmisen toiminnan seurauksena.

Aiemmin tapaukset ajoittuivat lintujen muuttoreittien varrelle ja vesistöjen läheisyyteen ja siksi siipikarjaa on meilläkin suojattu määräämällä ne sisätiloihin kevätmuuton ajaksi. Nyt Euroopassa kärsitään kuitenkin jatkuvasta epidemiasta ympäri vuoden ja lintujen ulkokasvatuksesta on tullut vaikeaa.

Myös korkean bioturvallisuuden tiloilla on todettu tapauksia, joiden alkuperää ei ole kyetty jäljittämään. On arveltu, että tauti voisi levitä jopa ilmanvaihdon mukana kanalan sisälle. Yksittäisiä tartuntoja on todettu aiempaa enemmän myös muissa luonnonvaraisissa eläinlajeissa, kuten ketuissa, saukoissa ja ilveksessä meilläkin. Ne olivat todennäköisesti saaneet tartunnan syötyään sairaita lintuja.

Suomessa ei onneksi ole todettu yhtään korkeapatogeenista lintuinfluenssatapausta tavanomaisessa siipikarjassa, vain yhdellä fasaanitarhalla keväällä 2021. Luonnonvaraisissa linnuissa tartuntoja todetaan sen sijaan jatkuvasti.

Kun bioturvallisuustoimet eivät ole onnistuneet pitämään tautia loitolla, on ryhdytty pohtimaan rokotusten käyttöönottoa. Keskustelu on herännyt erityisesti niissä EU-maissa, joissa tartuntoja siipikarjatiloilla on jatkuvasti ja joissa lintuja on jouduttu hävittämään suuria määriä kerralla (”stamping out”) ja tilojen toiminta alueilla on ollut keskeytyksissä pitkään. Tämä tulee paitsi kalliiksi, on myös eettisesti kyseenalaista. Toisaalta taudin rajaaminen alueellisesti on ollut ainoa vaihtoehto estää tartunnan leviäminen muille tiloille ja turvata toiminta tartunta-alueiden ulkopuolella.

Suomessa rokotukset eivät ole ajankohtaisia ja olemme perinteisesti suhtautuneet varovaisesti rokotuksiin vakavimpien tautien torjunnassa. Rokottaminen myös itsessään maksaa eikä aina ole tehokasta.
Siipikarjaa ei myöskään voida heti ryhtyä rokottamaan, sillä EU-alueella ei ole saatavilla hyväksyttyjä lintuinfluenssarokotteita, jotka soveltuisivat ehkäiseviin rokotuksiin laajamittaisesti. Teollisuus on kuitenkin aktivoitunut EU:ssa käynnistyneen keskustelun ja uuden lainsäädännön myötä ja on mahdollista, että jo ensi vuonna rokotteita olisi saatavilla.

Rokotteiden puuttumisen lisäksi haasteena on kauppapolitiikka. Siipikarjaa, niiden lihaa ja munia EU:n ulkopuolelle vievien maiden on varmistuttava siitä, että kauppakumppanit hyväksyvät rokotetuista linnuista peräisin olevia elintarvikkeita. Tämä edellyttää, että bioturvallisuus ei herpaannu ja huolehditaan riittävästä tautiseurannasta rokottavilla tiloilla, jotta tauti ei leviä niissä hiljaisesti, ilman oireita. Hiljainen leviäminen lisäisi riskiä uusien virusmuunnosten syntymiselle ja sitä ei kukaan halua.

Toukokuun lopulla pidettävässä Maailman eläintautijärjestön (WOAH) yleiskokouksessa, johon osallistuu eläinlääkintäsiantuntijoita n. 180 maasta, on varattu jopa 1½ päivää keskusteluille lintuinfluenssan torjunnasta. Ongelma on yhteinen eri mantereille. Suomen on tärkeä osallistua keskusteluihin, vaikka rokotteiden käyttöönotto ei meillä ole ajankohtaista. Suomi ja Ruotsi ovat perinteisesti korostaneet hyvää bioturvallisuutta, jonka jatkossakin täytyy säilyä torjunnan kulmakivenä.

Ruokaviraston lintuinfluenssasivusto (linkki) 

Kirjoittaja työskentelee yksikön päällikkönä maa-ja metsätalousministeriössä.