Maapallon kestävän ruuantuotannon tulevaisuus on soppa, jonka reseptin kehittämiseen tarvitaan meitä kaikkia. Ruokajärjestelmät vaikuttavat kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen paljon enemmän kuin tulemme ajatelleeksi.

YK:n pääsihteeri Antonio Guterres herätteli meitä kaksi vuotta sitten, kun hän kutsui koolle Ruokajärjestelmien huippukokouksen 2021. Tämä valtionpäämieskokous järjestetään YK:n yleiskokouksen yhteydessä syyskuussa. Kokouksen loppusuoran valmistelut  huipentuvat nyt Rooman ministeritason hybridikokoukseen 26-28. heinäkuuta.

---

Pian kokousilmoituksen jälkeen alkoi pandemia, joka on tuonut konkreettisesti esiin sen, miten riippuvaisia maailman maat ovat toisistaan. Kriisin seurauksena aiempaa useammat joutuvat kärsimään nälästä, vaikka rikkaiden maiden ruokahuollot selvisivätkin kriisistä säikähdyksellä. Ensimmäisen pandemiavuoden jälkeen arviolta joka kymmenes maapallon asukas kärsii aliravitsemuksesta.

Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun kuusi vuotta sitten päätettiin, että yksi kestävän kehityksen tavoite vuoteen 2030 mennessä on poistaa nälkä. Tavoite on loittonemassa, ellei yhteisvoimin varmisteta riittävää ja ravinteikasta ruokaa kaikille.

Muutokseen tarvittavia käänteentekeviä ratkaisuja ja sitoumuksia, joilla ruokajärjestelmien kestävyyttä parannetaan, etsitään tällä viikolla Rooman kokouksessa. Tavoitteena on turvata riittävän ja ravitsevan ruuan ohella myös kokonaisten ruokajärjestelmien kestävyys talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta.   

---

Suomi on osallistunut alusta alkaen aktiivisesti huippukokouksen valmisteluun. Emme voi kilpailla suurten maiden mittavien resurssien kanssa, mutta meillä on tarjota hyviä ratkaisuja ruokajärjestelmien parantamiseksi.

Yksi muutoksen lähtökohdista on osapuolten laaja kuuleminen. Olennainen osa huippukokouksen valmistelua onkin ollut kansallisten ruokajärjestelmien toimijoiden vuoropuhelu. Suomessa ja Pohjoismaissa keskustelut ovat jo rutiinia, mutta monessa maassa vielä kaukainen ajatus.

Suomi on yksi ensimmäisistä maista, jotka järjestivät kansallisen dialogin. Se järjestettiin maaliskuun alussa. Lisäksi hyödynsimme Suomen puheenjohtajuutta Pohjoismaiden ministerineuvostossa järjestämällä ruokajärjestelmäkeskustelun Pohjoismaiden toimijoiden kesken. Kummassakin tilaisuudessa syntyi vilkkaita keskusteluja. Myös eriävät mielipiteet pääsivät avoimesti esille.

Suomi on tuonut kokouksen valmisteluissa esiin tuttuja aiheita kuten kouluruuan ja ravitsemussuositukset. Ne tarjoavat ratkaisuja ruokajärjestelmien ongelmiin myös maailmalla.

Lisäksi olemme muistuttaneet asioiden kokonaisvaltaisesta tarkastelusta. Ruokajärjestelmissä on syytä huomioida yhteisen terveyden periaate, jonka mukaan ihmisten, eläinten, kasvien ja ympäristön terveys on toisistaan erottamaton kokonaisuus. Myös luonnonvarojen kestävä käyttö, hoito ja suojelu liittyvät kiinteästi ruokajärjestelmiin. Suomi on johdonmukaisesti tuonut esiin metsien, veden ja energian yhteyden ruokaturvaan.

Ruokajärjestelmiä kokonaisuutena tarkasteleva tutkimus on perusta ratkaisujen etsimiselle. Olemme esitelleet muille muun muassa maaperän hiilensidontaan liittyviä innovaatioitamme.

Suomi sai keväällä tunnustusta ruokaturvan ja kestävän kehityksen vertailujen kärkimaana. Tunnustukset kannustavat jatkamaan työtä molempien tavoitteiden hyväksi. Maapallon laajuisessa kestävyyskisassa todellinen voitto saavutetaan vasta kun ruokajärjestelmät takaavat elämisen edellytykset tuleville sukupolville kaikkialla maailmassa.

Huippukokouksen valmistelun tärkein viesti on, että ruokajärjestelmien murrosta pitää tehdä yhdessä. Ministerien ja virkamiesten rinnalle mukaan tarvitaan tutkijat, viljelijät, teollisuus, kauppa, logistiikka- ja ruoka-ammattilaiset, alkuperäiskansojen edustajat, ympäristö- ja kuluttajajärjestöt – ja meidät kaikki oman elämämme kokkaajat.

Huippukokousviikolla voisimme aloittaa valitsemalla ruokakaupassa kahdesta vaihtoehdosta sen, jonka tuotantoketju on lyhyempi ja ilmastokestävyys parempi – ja vähentämällä kolmanneksen viikon ruokahävikistä. Se on mahdollista, eikö totta?

Kirjoittaja työskentelee maa- ja metsätalousministeriön ruokaosastolla kansainvälisten asioiden johtajana.