Ruoka tuo meidät joka päivä yhteisiin pöytiin. Ruoka yhdistää meidät myös isoissa tulevaisuuden kysymyksissä. Neuvotteluissa ilmastonmuutoksesta, luonnon monimuotoisuudesta, aavikoitumisen estämisestä, veden, maaperän ja metsien käytöstä ruokaturva on avainkysymys.

Menneellä viikolla vietettiin - yhä virtuaalimaailmassa - Maailman ruokapäivää ja Maailman ruokaturvakomitea CFS kokoontui istuntoonsa. Lisäksi EU järjesti Pellolta pöytään -webinaarin. Kaikissa ajankohtainen aihe oli syyskuun lopulla järjestetyn YK:n Ruokajärjestelmien huippukokouksen jatkotyö.

Voi kysyä, miksi huippukokous ei noussut otsikoihin. Eikö nälkäongelma, heikko ravitsemus ja ihmiskunnan olemassaolon uhka oikeasti kiinnosta ihmisiä? Uskon, että kiinnostaa. Järjestelmätason kysymyksestä on kuitenkin vaikea saada helposti kiinni – tai varsinkaan pukea kokonaisuutta vetävän otsikon tai twiitin muotoon. 

YK:n pääsihteerin isännöimästä Ruokajärjestelmien huippukokouksesta, jossa myös presidentti Niinistö käytti puheenvuoron, näkyi kansainvälisessä uutisoinnissa enimmäkseen boikotointi ja poliittisten kiistojen spekulointi. Suomessa huippukokous ei mediassa juuri näkynyt. 

Osa kansalaisjärjestöistä boikotoi ruokajärjestelmähuippukokousta ja sen valmisteluja. Ne kuulivat valmistelussa liikaa suuryritysten ääntä ja näkivät järjestelyissä läpinäkymättömyyttä. Toisaalta kyse oli ennennäkemättömän osallistavasta huippukokouksesta, joka perustui dialogeihin ja jossa kaikki äänet, myös erimielisyydet, haluttiin kuulla. 

Tehtiinkö valmisteluissa virhearvio? Huippukokouksen sihteeristön varaedustaja Martin Frick ilmaisi asian ruokaturvaviikon keskustelussa muistuttamalla, että ruoka tulee ’iholle’, ruokaan liittyvät kysymykset ovat meitä niin lähellä, että epäoikeudenmukaisuuskysymyksetkin nousevat ihan erityiselle tasolle. Näin taisi käydä myös huippukokouksessa: jos monikansallisen yrityksen historia yhdistetään esimerkiksi alkuperäisväestön luonnonvarojen epäselvään hyödyntämiseen, sen tai muiden vastaavien yritysten kestävyystyötä ei helposti pidetä uskottavana. 

Ilmastonmuutoksen merkitystä ei tarvitse perustella maanviljelijöille, totesi Kansainvälisen maatalouden kehitysrahaston pääsihteeri Gilbert Houngbo vieraillessaan ruokaturvaviikolla Suomessa ja maa- ja metsätalousministeriössä. Kommenttiin kiteytyy maatalouden erityisyys: ruuantuotannossa luonnon ja ekosysteemin häiriöt näkyvät suoraan ja konkreettisesti. 

Monimutkainen keskinäisriippuvuus ja järjestelmätason yhteydet haastavat meidät uudenlaiseen ajatteluun ja kokonaisvaltaisten ratkaisujen etsimiseen. Maailman nälkäisten ja virheravitsemuksesta kärsivien määrän kasvu kertoo, että ruokajärjestelmä vaatii remonttia. Tulevaisuutta ei kuitenkaan tehdä menneisyyden työkaluilla. 

Kun neuvottelijat kokoontuvat ilmastonmuutosta ja luontokatoa käsitteleviin median laajan huomion saaviin globaalikokouksiin, osa ratkaisua ovat ruokajärjestelmät. Ihmiskunnalla ei ole tulevaisuutta ilman kestävää ruokaturvaa ja sen perustana olevaa luonnonvarojen kestävää käyttöä. Siksi maa- ja metsätalousministeriö on myös tulevaisuusministeriö.

Kirjoittaja työskentelee kansainvälisten asioiden johtajana maa- ja metsätalousministeriössä