Otsikko on, kuten klikkiotsikot yleensä, harhaanjohtava. Mutta tätä kansa ja päättäjät haluavat. Jonkun yksittäisen teon, jolla maailma pelastuu: ”Ei avohakkuille!”, ”Kielletään metsästys!”, ”Lopeta lihansyönti!”. 

EU:n komissio on kirjannut biodiversiteettistrategiaan tavoitteeksi, että punaisen listan lajien määrä joita vieraslajit uhkaavat pitää puolittaa. Hyvä tavoite, mutta ei onnistu vain vieraslajiuhka poistamalla, sillä vieraslajien ohella näitä uhanalaisia lajeja kurittaa moni muukin tekijä.
Otetaan esimerkiksi kotimainen riistalajimme punasotka. Punasotka rauhoitettiin metsästykseltä kolmeksi vuodeksi vuonna 2018. Punasotkalla menee huonosti koko Euroopassa. Syy sen taantumiseen on, että se on vaativa elinympäristönsä suhteen. Mikä tahansa pikkulutakko ei kelpaa poikasten kasvatukseen. 

Maaseudun Tulevaisuus uutisoi punasotkien paluusta Kangasalan Kirkkojärvelle hoitokalastuksen jälkeen. Punasotkat viihtyvät rehevissä, matalissa vesissä. Niissä viihtyvät myös särkikalat, jotka paitsi syövät samaa ötökkäravintoa kuin sotkanpojat, myös samentavat veden tonkimalla pohjaa. Sameassa vedessä auringonvalo ei enää ulotu linnuille ja selkärangattomille tärkeiden vesikasvien luo, jolloin ravinto vähenee entisestään.
Punasotkaa voidaan siis auttaa poistamalla särkikaloja ja parantamalla kalaston tasapainoa lisäämällä petokalojen osuutta. Mutta hoitokalastus ei ole ainoa mitä tarvitaan. Se auttaa vain sotkien ravintotilanteen parantamiseen. 
Sotkan munat maistuvat sekä nelijalkaisille että siivekkäille pedoille. Maapetoja vastaan kamppaillaan myös Kirkkojärvellä. Etenkin vieraslajien minkin ja supikoiran jatkuva kontrollointi on edellytys pesinnän onnistumiselle. Mutta ei vain siksi että ne suoraan tuhoaisivat sotkien pesiä. 

Maapedot aiheuttavat jo pelkällä läsnäolollaan häiriötä linnuille. Osa jättää pesimättä alueella, jos siellä on paljon petoja. Tästä hyvä esimerkki ovat naurulokit, jotka ovat hävinneet monilta sisävesiltä pesimään turvallisemmille seuduille. Sotkat pesivät mieluusti naurulokkikolonnien läheisyydessä, sillä lokit suojaavat sotkienkin pesiä varislinnuilta. Mutta sotkat eivät ole yhtä joustavia muun elinympäristön suhteen kuin lokit, eivätkä voi muuttaa niiden perässä.

MMM:n SOTKA-hanke parantaa vesilintujen elinympäristöjä kuluvan hallituskauden ajan. Teemme kosteikoita, pyydämme vieraspetoja sekä ennallistamme soita. MMM ja YM rakentavat yhdessä HELMI-ohjelmaa heikentyneiden elinympäristöjen parantamiseksi vuoteen 2030 asti, ja sen viidessä osa-alueessa on käytössä monia keinoja. 

On lakattava toivomasta helppoja ratkaisuja. On ymmärrettävä laajoja vaikutusketjuja ravintoverkoissa ja elinympäristöissä. Monimuotoisuuden pelastaminen vaatii monimuotoisia toimia, paitsi suojelualueilla myös arkiluonnossa.

Kirjoittaja työskentelee maa- ja metsätalousministeriön erätalousyksikössä projektipäällikkönä