Viimeisen parin vuoden aikana olen työtehtävien kautta päässyt perehtymään lähemmin kylvösiemeniin etenkin niitä koskevan lainsäädännön ja sen vaatimusten näkökulmasta. Kylvösiemenet ja niihin liittyvät asiat ovat itselle entuudestaan tuttuja, mutta tämä lainsäädännön näkökulma on ollut uusi.

Kasvien lisäysaineiston tuottamista ja kaupan pitämistä säätelee oma EU:n lainsäädäntönsä, joka koostuu 12:sta päädirektiivistä ja lukuisista niiden nojalla annetuista säädöksistä. Kasvien lisäysaineistot koostuvat hyvin eri tyyppisistä materiaaleista, joita ovat mm. siemenet, siemenperuna, erilaiset puutarhakasvien taimiaineistot, viiniköynnökset ja metsänviljelyaineistot.

Siemeniin liittyvä kansallinen ja EU:n lainsäädäntö on Suomessa toimeenpantu siemenlailla ja sen nojalla annetuilla asetuksilla. Siemenlaissa säädetään mm. siitä, että vain sertifioitua siementä saa markkinoida ja siementä voi sertifioida vain lajikkeista, jotka ovat kansallisessa tai EU:n kasvilajikeluettelossa. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksissa on sitten tarkemmat vaatimukset mm. sertifioitujen siementen tuotannosta, laatuvaatimuksista, pakkaamisesta ja merkitsemisestä. Siementen sertifiointiviranomaisena toimii Suomessa Ruokavirasto.

Euroopan komissio on parhaillaan arvioimassa, miten kasvien lisäysaineistojen tuottamista ja kaupan pitämistä koskevaa lainsäädäntöä voisi uudistaa. Asiaa selvitettiin viimeksi noin 10 vuotta sitten. Monien vaiheiden jälkeen komission esitys uudeksi lainsäädännöksi kaatui Euroopan parlamentissa vuonna 2014. Valmistelua ei sen jälkeen jatkettu. Suomen puheenjohtajuuskaudella 2019 tehtiin neuvoston päätös, jossa komissiota pyydettiin tekemään tutkimus lainsäädännön uudistamisesta. Tutkimus julkaistiin keväällä 2021. Tutkimuksen tulokset osoittivat lyhyesti sanottuna, että lainsäädäntöä on tarpeen päivittää. Komissio tekee parhaillaan vaikutusten arviointia ja lainsäädäntöehdotus on määrä julkaista joulukuussa 2022.

Nyt näyttäisi siltä, että lainsäädännön uudistaminen etenee. Siemeniin liittyvä lainsäädäntö on toiminut yleisesti varsin hyvin, vaikka lainsäädäntö on osin melkein 60 vuotta vanhaa. Lisäksi on tunnistettu erilaisia päivitystarpeita. Lainsäädännön ja myös uudistuksen keskeisenä tavoitteena on se, että viljelijöille on tarjolla hyvälaatuista kylvösiementä. Kylvösiemenet ovat todella tärkeitä tuotantopanoksia ruokaketjun aivan alkupäässä, kuten komission edustaja juuri kokouksessa muistutti.

Jos jotakin olen parin vuoden aikana oppinut kylvösiemeniin liittyvästä lainsäädännöstä, niin ainakin sen, että erilaisia yksityiskohtia ja yksityiskohtaisia vaatimuksia riittää. Vaatimukset ovat sinänsä hyviä, sillä niillä varmistetaan sertifioitujen siementen virallisesti tarkastettu hyvä laatu, terveys, lajikeaitous, lajikepuhtaus ja jäljitettävyys. Ja hyvälaatuinen siemen on perusta hyvälle sadolle taas myös tulevana keväänä.

Jos komission suunnitelmat uuden lainsäädännön uudistuksen suhteen kiinnostavat enemmän, niin parhaillaan on meneillään kaikille avoin julkinen kuuleminen 27. maaliskuuta saakka.

Kirjoittaja on kasvintuotannosta innostunut agronomi, joka toimii erityisasiantuntijana maa- ja metsätalousministeriössä