Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Todellisuus ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin valvontatulokset

Susanna Ahlström Julkaisupäivä 13.7.2020 12.00 Blogit

Toukokuussa Ruokavirasto julkisti viime vuoden eläinten hyvinvoinnin valvontatulokset. Niiden mukaan eläinsuojelulainsäädäntöön liittyvien laiminlyöntien määrä nousi selvästi ollen naudoilla 34% prosenttia (2018 11%), lampailla 20 prosenttia ja sioilla 41 prosenttia (2018 27%) tarkastetuista maatiloista. 

Valvontatulosten heikkenemiseen on suhtauduttava vakavasti ja pyrittävä selvittämään, miten havaittuja laiminlyöntejä voidaan jatkossa ennaltaehkäistä entistä tehokkaammin. Mutta tuloksiin vaikuttaa merkittävästi myös tapa, jolla vuosittain valvottavat eläintilat valitaan. EU edellyttää jäsenmailta näitä vuosittaisia valvontoja ja jotta valvonta olisi mahdollisimman tehokasta, sen on oltava EU:n vaatimuksesta pääosin riskiperusteista. Valvontaa on järkevä pyrkiä kohdentamaan tiloille, joilla on todennäköisemmin ongelmia eläintenpidossa. Tästä hyötyvät ensisijaisesti eläimet ja toisaalta hyödynnetään myös valvontaviranomaisten työ tehokkaammin.

Vuosittain valvottavien tilojen valinnassa on vuodesta 2008 alkaen käytetty sekä satunnaisotantaa (20-25 prosenttia valvottavista tiloista) että kohdennettua eli riskiperusteista otantaa (75-80 prosenttia valvottavista tiloista). Kohdennettuun otantaan pyritään valitsemaan sellaisia tiloja, joilla riskit laiminlyönteihin ovat muita tiloja suuremmat.

Valvottavien tilojen valinnassa otetaan huomioon eläinlajista riippuen esimerkiksi tilan aiempi valvontahistoria, korvamerkkitilaukset, puutteet merkinnässä ja rekisteröinnissä sekä eläinilmoituksissa, tilan eläinmäärä sekä rekistereistä kadonneet eläimet. Nämä valintakriteerit liittyvät pääosin eläimen omistajan elämänhallintakykyyn, joka usein on heikentynyt samalla kun eläinten hoidon laiminlyönnit lisääntyvät. 

Otantavalvontaa pyritään siis kohdentamaan niille tiloille, joilla valvonnalle on eniten tarvetta. Kohdennettua otantaa pyritään myös vuosittain kehittämään niin, että valvonta painottuisi vuosi vuodelta tehokkaammin juuri riskitiloihin. Tämä taas johtaa siihen, että riskiperusteisen valvonnan parantuessa valvontatulokset heikkenevät. Näin ollen valvontatulokset eivät suoraan kerro siitä, mikä on eläinten hyvinvoinnin tilanne suomalaisilla tiloilla keskimäärin.

Ja siitä todellisuudesta meillä ei siis ole tietoa. Valitettavasti. Nykytilanteessa ei ole voimavaroja toteuttaa tämän pakollisen otantavalvonnan ohella laajempaa satunnaisotantaan perustuvaa valvontaa. Suomalaisten tuotantoeläinten hyvinvointia kuvaisi kuitenkin selvästi paremmin valvonta, joka perustuisi ensisijaisesti satunnaisesti valittujen eläintilojen valvontaan. Tällöin saatu valvontatulos antaisi todennäköisesti luotettavamman kuvan siitä, kuinka hyvin tuotantoeläimiä koskevaa eläinsuojelulainsäädäntöä maatiloilla yleensä ottaen noudatetaan.

Tulevaisuuden tavoitteena Suomessa on pyrkiä löytämään keinoja toteuttaa laajempaa satunnaisperusteista valvontaa edes muutaman vuoden välein.

Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana MMM:n ruokaosastolla eläin- ja kasvinterveyden yksikössä
 

Susanna Ahlström

Lisää kommentteja