Ennakointi on jännittävä laji. Erilaisia skenaarioita voidaan tehdä, villejä kortteja heitellä ja heikkoja signaaleja haistella, mutta aina vain törmätään mustiin joutseniin, jotka järkyttävät hyvinkin perustavanlaatuisilla tavoilla elämäämme. Tämä ei sinällään ole ennakoinnin vika; sehän ei ole ennustamista vaan ainoastaan työväline, jonka avulla esitetään mm. tieteelliseen tutkimukseen nojautuen perusteltuja arvioita siitä mitä tulevaisuudessa saattaa tapahtua. 

Koronapandemiankaan ei olisi pitänyt olla varsinaisesti yllätys kenellekään – olihan asia nostettu esille jo vuonna 2011 Euroopan komission rahoittaman iKnow Policy Alerts -hankkeen julkaisussa, otsikon numero 1, ”Killer virus”, alla. Tässä törmäämmekin ennakoinnin onnistumisen ongelmiin: ennakointiin liittyviin yleisiin epävarmuuksiin, mutta myös inhimillisiin tekijöihin, ylioptimismiin ja yhteiskunnalliseen ja poliittiseen todellisuuteen.  

Ja sitten koitti helmikuun 24. päivän aamu. 

Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022, meillä maa- ja metsätalousministeriössä oli alusta pitäen selvää, että tulokulmamme tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa on turvata riittävä ravinto ja puhdas vesi kaikille suomalaisille. Hyvin pian selvisi myös, että sodan vaikutukset tulevat olemaan paitsi laajat ja pitkävaikutteiset, osin myös epäsuorat – varsinkin kun ajattelemme kotimaista pitkälle tuontipanosten varassa olevaa alkutuotantoamme. Omavaraisuus ja vihreä siirtymä eivät saa olla vain sanahelinää – tarvitsemme oikeasti radikaaleja ratkaisuja ja myös päättäväisiä konkreettisia toimia, joilla turvataan alkutuotannon edellytykset taloudellisesti kannattavalla, sosiaalisesti oikeudenmukaisella ja ekologisesti kestävällä tavalla. 

Maailmanpoliittisesta tilanteesta huolimatta tilanne on meille suuri mahdollisuus; vaikka edelleen elämme kriisien keskellä, on iso kuva pidetty mielessä. Pandemian ja sodan varjoon jääneet ongelmat, ilmastonmuutos, luontokato, ja luonnonvara-alaan liittyvä yhteiskunnallinen murros, ovat edelleen totta ja MMM:n hallinnonala on ratkaisujen keskiössä. Luontoarvot ja metsistä kumpuava hyvinvointi ovat entistä tärkeämpiä tekijöitä epävarmassa maailmassa. Kriisien jälkihoidossa on huomioitava kestävän kehityksen periaatteet ja pohdittava tarkkaan tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia toimialaan ja sitä, miten näistä toimista saatavia oppeja voidaan hyödyntää entisestäänkin ympäristöllisesti kestävämmän, taloudellisesti kannattavamman sekä erilaisiin riskeihin paremmin varautuneemman toiminnan kehittämiseen jatkossa. 

Tämä ajattelu on keskiössä uunituoreessa MMM:n tulevaisuuskatsauksessa, joka on juuri ilmestynyt osana valtioneuvoston yhteistä tulevaisuuskatsaustyötä. Maa- ja metsätalousministeriön tulevaisuuskatsauksen osiot: 1) Omavaraisuuden ja elinvoimaisen maaseudun turvaaminen ovat merkittävä osa kokonaisturvallisuutta; 2) Kestävää kasvua ja hyvinvointia luonnon kantokykyä edistäen sekä 3) Turvallinen paikkatieto yhteiskunnan toiminnan mahdollistajana, vastaavat tärkeään kysymykseen: miten omavarainen alkutuotanto ja vihreä siirtymä rakentavat kokonaisturvallista yhteiskuntaa myös tulevaisuudessa.

Kirjoittaja toimii neuvottelevana virkamiehenä maa- ja metsätalousministeriön tieto- ja tutkimustoimialan tutkimus- ja oikeusyksikössä