Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Turvemaihin kohdistuvilla ilmastotoimilla voidaan saada paljon aikaan

Anna Salminen Julkaisupäivä 3.10.2022 15.16 Blogit MMM

Pohjoisenkin kesä voi toisinaan olla kuuma ja kuiva, mutta viimeistään syksyllä muistaa taas, missä kohdassa karttapalloa Suomi sijaitsee. Viilenevät päivät, sateiden saapuminen ja alava maa, jonka pieniinkin painanteisiin vesi jää viipymään. Soistuva maa, jonka maapinta-alasta kolmannes on turpeen peitossa.

Turvemaatoimet ovat syystäkin keskeisimmässä roolissa maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa, jota käsitellään eduskunnassa kuluvana syksynä. Maa- ja metsätalouden sekä muun maankäytön kattavalla maankäyttösektorilla suurimmat kasvihuonekaasupäästöt raportoidaan juuri ojitettujen turvemaiden maaperästä, metsistä ja maatalousmailta.

Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman tavoitteena on vähintään kolmen miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin vuosittainen nettovaikutus vuoteen 2035 mennessä. Vaikutuksista yli kolmannes on tarkoitus saavuttaa vähentämällä turvamaiden päästöjä ja vahvistamalla niiden hiilinieluja ja -varastoja. Kun suunnitelman keinovalikoimasta otetaan mukaan vielä turvepeltojen raivaustarpeen vähentäminen, turvetuotantokäytöstä poistuneiden suonpohjien jatkokäytön ilmastokestävyyden varmistaminen ja turvepeltojen osuus metsityskohteista, on arvioitu vaikutus päästöjen vähenemiseen ja hiilinielujen ja -varastojen vahvistumiseen vielä tätäkin suurempi.

Kun ilmastosuunnitelmaa tulevina vuosina viedään käytäntöön, näkyy kestävyys suometsien hoidossa yhä laajemmassa mittakaavassa: peitteisen metsänkasvatuksen yleistymisenä ja kunnostusojitusten välttämisenä sekä suometsien ravinnetasapainoa korjaavan tuhkalannoituksen lisääntymisenä. Turvepelloilla erilaiset vettämistoimet ovat keskeisin tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja toimenpiteiden osana edistetään myös kosteikkoviljelyä. Samalla voidaan vastata myös EU:n tuleviin ennallistamis- ja monimuotoisuuden edistämistavoitteisiin.

Turvemaille kohdennetuilla toimilla voidaan suhteellisen vähäiseltä pinta-alalta saavuttaa merkittäviä kasvihuonekaasupäästövähennyksiä ruuantuotantoa ja metsien hyötykäyttöä vaarantamatta. Maankäyttösektorin ilmastotoimenpidekokonaisuuteen kuuluvissa Hiilestä kiinni -tutkimus- ja kehittämishankkeissa turvemaiden toimia on viime vuosien kuluessa kokeiltu ja viety käytäntöön tutkijoiden, tilojen, metsänomistajien ja alan muiden toimijoiden yhteistyöllä. Turvemaat ovat moninaisia ja opittavaa riittää vedenpinnan säätelyn teknologiasta kosteikkoihin soveltuvien kasvien viljelyyn ja niiden arvoketjun rakentamiseen. Samalla selvitetään myös erilaisia ilmastokestäviä keinoja korvata turvetta esimerkiksi kuivikkeena tai kasvualustana. Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman mukaan huonotuottoisena vetetyn turvepellon arvokas päätuote voikin tulevaisuudessa olla myös ilmastovaikutusten torjuminen.

Karpalokauden päätteeksi päästään vielä lukemaan Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden esitystä siitä, kuinka hallituksen keväällä kosteikkoviljelyn edistämiseen osoittama 30 miljoonan euron määräraha tulisi kohdentaa, jotta päästövaikutukset ja niiden pysyvyys toteutuisivat ilmastosuunnitelmaan kirjatussa laajuudessaan. Ajattelun muutoksen lisäksi kyse on yksinkertaisuudessaan myös toiminnan kannattavuudesta. Turvemaiden päästövähennystoimet on toteutettava maanomistajien näkökulmasta taloudellisesti kestävällä tavalla tai muuten tunnistettava, mikä muutokseen kannustaa. Pohdittavaa pidemmällekin ruskaretkelle pitkospuilla.

Kirjoittaja työskentelee johtavana asiantuntijana maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosastolla ja koordinoi maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta.

Anna Salminen Luonto ja ilmasto MMM Maaseutu Metsät Ruoka ja maatalous Tutkimus ja kehittäminen Vesi

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.