Kaiken maailmankohinan keskellä maatalouspolitiikan uudistuskin on otettu käyttöön kuluvan vuoden alussa. Kokonaisuuden käyttöönotto viivästyi koko EU:ssa kahdella vuodella, ja uusi kausi kattaa seuraavan viisivuotisjakson eli vuodet 2023-2027. Joka tapauksessa eri tason säädökset on saatu vuoden alusta toiminnan pohjaksi. Aktiivinen ruoantuotanto on väkevästi kärjessä, ilmasto- ja ympäristöviisautta unohtamatta.

Suurin ja näkyvin uudistuksen käyttöönottovaihe toteutui 15.6. päättyneessä peltotukien haussa, jonka pohjalta toimeenpannaan runsaan miljardin euron osuus eli yli puolet vuotuisesta maatalouden tukimäärästä. Ruokavirasto tiedotti 19.6. tukihaun tuloksista (tiedotelinkki), joista nähdään ensimmäiset kattavammat tiedot kuluvan vuoden viljelypäätöksistä.

Maan koko peltoala on säilymässä edelleen suhteellisen vakaana noin 2,3 milj. hehtaarissa, vaikka tuenhakijoita on enää hieman yli 43 000, noin viisi prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Rakennekehitys jatkuu ja tilakoko kasvaa edelleen, ehkä jopa kiihtyen. Samalla nähdään, että esimerkiksi vapaaehtoisen ympäristökorvauksen piirissä on edelleen yli 90 prosenttia koko peltoalasta, vaikka tilamäärästä osuus jää nyt alle 80 prosenttiin. Jättäytyykö tuenhakijoiden joukosta markkina- ja tukimuutosten vuoksi esimerkiksi pienimpiä ”passiivitiloja”, jotka eivät käytännössä osallistu lainkaan aktiiviseen ruoantuotantoon tai peltojen hoitoon? Tällainen kehitys olisi tukiuudistukselle asetettujen kansallisten tavoitteiden mukaista.

Kevään aikana oli helpotus todeta syysviljojen selvinneen hyvin talvesta, ja niiden kokonaisalaa on nyt ilmoitettu yli 100 000 hehtaaria eli lähes 80 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Samalla nähdään konkreettisesti se, että yhä useammat tilat tasaavat viljelyn sääriskejä syysviljoilla, jotka kestävät keväisin niin kuivuutta kuin liikasadettakin kevätviljoja paremmin.

Kevätviljoja kylvettiin edelleen lähes miljoonalle hehtaarille, vaikka kevät 2023 ei ollut aikainen eikä muutenkaan helppo ja vaikka viime syksyn ja talven energiakriisin aikana lannoitteiden hinta kävi historiallisen korkealla. Kevätvilja-ala on nyt noin viisi prosenttia pienempi kuin vuosi sitten, mutta laajan syysvilja-alan vuoksi viljaa on vain noin prosentin verran eli vajaat 10 000 hehtaaria vähemmän kuin vuonna 2022. Varsin hyvä tilanne ja tärkeää huoltovarmuuden näkökulmasta. Muiden peltokasvien viljelyssä sokerijuurikkaan ala on palautumassa viime vuoden hälyttävästä kuopastaan 30 prosentin korjausliikkeellä, ja valkuaiskasveja on kylvetty 10 % laajemmalle alalle kuin vuonna 2022.

Erilaisista ympäristönurmista ja monimuotoisuuspelloista on riittänyt porinaa kevään aikana, ja niiden kokonaisala onkin kasvanut useilla prosenteilla viime vuodesta. Tässä puhutaan kuitenkin noin 15 000 hehtaarin nettolisäyksestä, jonka osuus koko maan peltoalasta on selvästi alle prosentin. Alojen muutoksia ja kehityssuuntaa arvioitaessa on syytä ottaa huomioon, että ympäristötoimenpiteiden sisäinen rakenne muuttuu. Esimerkiksi luonnonhoitonurmien ala näyttää kasvavan rajusti tänä vuonna, mutta samalla suojavyöhykenurmien ala pienenee lähes 70 prosenttia.

Moni on roiminut kevään aikana maatalouden uudistettua tukivälineistöä tulkinnoilla, joita värittänee turhautuminen kaikkeen ikävään ajankohtaiseen. Joko maatalouspolitiikassa mikään ei muutu tai sitten kaikki hyvä karkaa ihan väärään suuntaan, ilmasto- ja ympäristötavoitteet rampauttavat aktiivituotannon tai sitten juuri toisin päin. Samalla ehtoja ja kohdentamista pitäisi vaikutusten tehostamiseksi lisätä jämerästi, mutta byrokratiaa pitää silti muistaa rivakasti vähentää. Mustaa tai valkoista, ei välimuotoja. Yksinkertaisia ratkaisuja ja muutokset voimaan heti.

Kritiikki kuuluu olennaisesti politiikkauudistusten saranavaiheisiin, mutta kannattaa katsoa kokonaiskuvaa hetki rauhassa. Vaikka keskellä poikkeuksellisia aikoja siirryttiin uuteen maatalouspolitiikan aikakauteen, on laajalla yhteistyöllä ja yhteisillä kansallisilla tavoitteilla valmisteltu Suomen kokonaisuus perusteiltaan vakaa ja rauhallisesti eteenpäin katsova. Ruoka- ja rehukasveja on viljelyssä edelleen laajassa mitassa huoltovarmuuden tukipilarina, ja tilat tekevät kestävän ruoantuotannon kehittämiseksi hartiavoimin töitä.

Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies.