Koronapandemian vuoksi nettikauppa ja esimerkiksi ruoan kotiinkuljetus kasvoivat hurjasti, puukauppoja tehtiin sähköisesti, suksivoidefirma valmisti käsidesiä ja pukuompelijat tehtailivat suojamaskeja. Mitä oikein tapahtui ja voimmeko oppia tapahtuneesta jotain?

Pandemia nosti julkisuuteen huoltovarmuuden käsitteen. Määritelmänä se tarkoittaa kykyä selviytyä häiriötilanteissa ja kriisioloissa mahdollisimman vähin erityisjärjestelyin ja haitoin. Isossa kriisissä kyse voi olla myös siitä, että ylipäänsä selviydytään. 

Huoltovarmuus voidaan kiteyttää kolmeen avainsanaan: ennakoi, varaudu ja sopeudu. Yleiskielessä ennakointi liitetään usein ennustamiseen. Huoltovarmuuden yhteydessä ennakoinnilla tarkoitetaan kuitenkin muutakin. Kyse on siitä, että mahdollisiin muutoksiin varaudutaan jo ennalta. Erityisen tärkeää on tarkastella riskejä. 

Riski on uhkan – kuten häiriön – todennäköisyyden ja sen seurausten yhdistelmä. Ennakoinnin pohjalta voidaan suunnitella toimenpiteitä, jotka pienentävät uhkan todennäköisyyttä ja/tai epätoivottuja seurauksia. Riskeihin voidaan varautua myös parantamalla häiriötilanteesta palautumis- ja siihen sopeutumiskykyä eli muotitermein resilienssiä. 

Resilienssi nopeuttaa häiriöistä palautumista ja sopeutumista

Kaupungistuneessa yhteiskunnassa pidämme itsestään selvänä, että sähköt toimivat, vesi tulee hanasta ja poistuu putkesta, kierrätyspisteet tyhjennetään säännöllisesti ja tarvitsemamme päivittäistavarat löytyvät kaupan hyllyltä 24/7. Näitä palveluita arvostaa erityisesti, jos on kokenut sähkö- tai vesikatkon, pursuvat roskikset tai tyhjät hyllyt kaupassa. 

Ns. säilyttävä resilienssi (engl. bounce back), johon resilienssillä useimmiten viitataan, tarkoittaa aiempien toimintojen palauttamista häiriötilan jälkeen – mielellään mahdollisimman nopeasti, jotta toimintoja voidaan jatkaa ainakin jollakin tasolla normaalisti myös häiriötilanteen jatkuessa. 

Resilientti järjestelmä voi kuitenkin myös oppia ja jopa hyötyä häiriöstä ja muuntautua sen jälkeen uuteen tasapainotilaan (engl. bounce forward). Näin voi käydä esimerkiksi tilanteessa, jossa häiriö aiheuttaa tuotteen tai palvelun kysynnän vähenemisen pysyvästi tai väliaikaisesti, mutta toimintoa ja/tai siihen liittyvä osaamista voidaan käyttää johonkin sellaiseen, jonka kysyntä on häiriön myötä kasvanut. 

Koronapandemiaan liittyviä käytännön esimerkkejä osaamisen uudenlaisesta käytöstä ovat olleet muun muassa kemian alan yritykset, jotka ryhtyivät valmistamaan käsidesiä tai pukuompelijat, jotka käynnistivät suojamaskien tuotannon. Myös koronakeväänä yleistynyttä etätyö- ja videokokoustoimintamallia voidaan pitää hyppynä kohti uutta tasapainotilaa, jossa yhdistetään jouhevasti etä- ja läsnätyön käytäntöjä. 

Keskinäiset riippuvuussuhteet syytä huomioida jo ennalta

Kyky yhteiskunnan perustoimintojen nopeaan palauttamiseen edellyttää suunnittelua, jossa järjestelmän osia tai toiminnon vaiheita on jo alun perin tarkasteltu ylläpidettävyyden näkökulmasta. On varmistettava, että palvelun tai toiminnon kannalta kriittiset materiaali-, komponentti- ja laitetoimitukset, huolto, välivarastot, jakeluketjut ja -reitit sekä kaikista näistä huolehtivat alihankkijat, sopimustoimittajat ja työntekijät pystyvät kukin huolehtimaan omasta tärkeästä tehtävästään myös häiriötilanteessa. Nopea palautuminen edellyttää sitkeyttä koko järjestelmältä. 

Haasteena on, että tuotanto-, toimitus- ja palveluketjuja on alun perin viritetty eri näkökulmista, jolloin järjestelmään on saattanut jäädä ns. heikkoja lenkkejä. Kevään esimerkki tästä oli eräiden kriittisten komponenttien tuonnin pysähtyminen, kun rajat menivät kiinni. Kokonaisuutta onkin syytä suunnitella eri näkökulmat ja keskinäiset riippuvuussuhteet huomioiden.

Yhteiskunnan yleinen uudistuminen ja uusien teknologioiden käyttöönotto parantavat usein sopeutumiskykyä. Esimerkki tästä on nettikaupan lähes räjähdysmäinen kasvu keväällä; ilman jo aiemmin tapahtunutta digitalisaatiokehitystä ja kuluttajien ulottuvilla olevaa mobiiliteknologiaa nopea muutos ei olisi ollut mahdollinen. 

Häiriö on aina myös mahdollisuus uuteen

Koronaelvytystä suunnitellaan parhaillaan eri tahoilla. Yleisesti pidetään tärkeänä, että elvytystoimet tukevat kriisin jälkeisen jälleenrakentamisen lisäksi siirtymistä hiilineutraaliin ja luonnon monimuotoisuutta varjelevaan kiertotalouteen. 

EU:n Recovery and Resilience Facility korostaa nimensä mukaisesti resilienssin merkitystä elvytyksessä. EU:n yhteisenä tavoitteena on lieventää koronapandemian taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia ja vahvistaa samalla jäsenmaiden talouksien kestävyyttä ja valmiutta vastata haasteisiin, joita vihreä ja digitaalinen kehitys tuovat mukanaan. 

Uudistavien elvytystoimien suunnittelussa on hyvä muistaa myös edellä kuvattu huoltovarmuuden ”hybridistrategia” (Ennakoi, varaudu, sopeudu) sekä eri näkökulmat ja monimutkaiset vaikutusketjut huomioivan suunnittelun merkitys. Huoltovarmuuden osalta on mietittävä ja keskusteltava myös siitä, kuinka paljon kuluttajat ja veronmaksajat ovat valmiita maksamaan huoltovarmuudesta ja sen turvaamisen aiheuttamista lisäkustannuksista. 
 

Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston osastopäällikkö