Huoltovarmuus ja ruokaturva ovat viime aikoina olleet perustellusti otsikoissa lähes päivittäin. Kesän lähestyessä yksittäisten kansalaisten mahdollisuudet omavaraisuuden kasvattamiseen kotipuutarhaviljelyn kautta ovat olleet hyvin esillä. Myös ruokakauppojen ja elintarvikkeiden tuotantoketjujen ulkopuoliseen, lihan ja kalan omatoimiseen hankintaan suomalaisilla on varsin hyvät mahdollisuudet.

Yleiskalastusoikeus mahdollistaa vaikkapa mato-onginnan lähes kaikkialla, ja kynnys metsästysharrastuksen aloittamiseen on etenkin kansainvälisesti vertaillen matala ja helposti saavutettavissa. Vapaa-ajan kalastajien 1,5 miljoonan ja metsästäjien noin 300 000 harrastajan määrät tarkoittavat sitä, että lähes jokaisen lähipiiristä löytyy erätalouden harrastaja. Luonnonvaraisina kasvaneen kalan ja riistan korkea laatu ja pieni hiilijalanjälki ovat ominaisuuksia, jotka kiinnostavat laajasti varsinaisten harrastajapiirien ulkopuolella.

Korona-aikana kotimainen luonnossa liikkuminen lisääntyi nopeasti, mikä havaittiin myös kalastonhoitomaksun maksaneiden kasvaneessa määrässä. Kalastuskortteja ei hankittu turhaan – elämysten ja hienon harrastuksen lisäksi myös vapaa-ajan kalastajien saalis kasvoi Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan yli kolmanneksella vuosien 2018 ja 2020 välillä.

Metsästäjien määrä on pysynyt vakaana, eikä usein ennakoitu lasku kortin lunastaneiden määrässä ole toteutunut. Tästä erityinen kiitos kuuluu metsästyskortin suorittaneille naisille ja nuorille, joita edelleen mahtuu runsaasti lisää hyvän harrastuksen pariin.  

Luonnonvaraisen riistan ja kalan määrä Suomessa ei ole niin suuri, että siitä väestötasolla olisi ruokaturvan merkittäväksi varmistajaksi. Yksittäisten perheiden ja kotitalouksien osalta tilanne on toinen; itse pyydetyllä saaliilla voidaan korvata monet käynnit kaupan liha- ja kalatiskillä. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2020 tärkein vapaa-ajan kalastajien saalis oli ahven, jota pyydettiin 11,4 miljoonaa kiloa. Määrä on samaa suuruusluokkaa kaikista hirvieläimistä saadun lihamäärän (10,4 M kg) kanssa. Kala- tai riistasaalis ei jakaudu tasaisesti harrastajien kesken, ja moni keskittyykin vain muutamaan saalislajiin tai pyyntitapaan. 

Monien runsaslukuisten ja kasvavien lajien osalta pyyntimääriä on mahdollista vielä kestävästi nostaa. Kaloissa hauki ja kuha, joiden kannat voivat pääosin hyvin, olivat toisella ja kolmannella sijalla saaliin määrässä. Riistalajeissa hirvi oli selkeä ykkönen (6,7 M kg), mutta saaliin määrän nostamisessa ajatus siirtyy luontevimmin valkohäntäpeuraan, jolla tavoitteet tihentymäalueiden kannan merkittäväksi pienentämiseksi ja riistalihan paremmaksi saatavuudeksi myös kauppojen hyllylle yhdistyvät.

Kesälomien myötä suomalaisten vapaa-ajankalastajien vilkkain pyyntiaika lähestyy, ja elokuu aloittaa jälleen uuden metsästysvuoden ja syksyn aktiivisimman jahtikauden. Alla mieliin palautus muutamasta tärkeästä periaatteesta onnistuneeseen pyyntikauteen:

• Kohdistetaan pyynti sitä parhaiten kestäviin lajeihin, ja rajoitetaan myös omaehtoisesti taantuvien tai harvalukuisten lajien pyyntiä. Kestävä hyödyntäminen perustuu laajaan tietopohjaan – raportoidaan saalis ja osallistutaan kanta-arvioiden tiedontuotantoon. 
• Kunnioitetaan saalista ja muita luonnossa liikkujia. Pyydetään ja lopetetaan saalis eettisesti, ja muistetaan kohtuus saalismäärissä. Hyödynnetään ravinnoksi pyydetty saalis monipuolisesti, myös muuten kuin arvokkaimmilta osiltaan. Muistetaan turvallisuus ja huomioidaan muut luonnossa liikkujat.
• Nautitaan korkealaatuinen ateria, jos mahdollista, yhdessä perheen tai ystävien kanssa. Ei unohdeta hyviä tarinoita! Seurasta riippuen, annostellaan kohtuudella teknisiä ja muita yksityiskohtia pyyntireissuilta.