Ruokajärjestelmän kestävyyttä tulee edistää määrätietoisesti, koska ruuantuotannon ja -kulutuksen ympäristövaikutukset ovat merkittävät. Tähän tarvitsemme yhteistyötä laajasti ruokaketjun toimijoiden, tutkimuksen, viranomaisten, poliittisten päättäjien, kansalaisten sekä muiden sidosryhmien kanssa.

Kestävällä ruokajärjestelmällä on monetkin kasvot, mutta keskityn tässä kestävyystieteiden tutkijan kannalta pariin olennaisimpaan. Tietysti ruoka on päivittäinen välttämättömyytemme ja nautintomme. Kestävyyden edistämiseksi tarvitsemme sekä kulutusmuutosta että arvoketjujen kehittymistä vähäpäästöisemmiksi. Ensimmäisestä kirjoitti aiemmin jo Jukka Kajan ja jälkimmäistä käsitteli osaltaan Juha Helenius. Aloitan jälkimmäisestä.

Alkutuotannon ympäristövaikutusten minimointi on arvoketjujen suurin haaste

Kaikenlaisia ruokaketjuja tulee kehittää vähäpäästöisemmiksi. Vain jatkuva parantaminen tuo kutakin arvoketjua suhteellisesti ympäristöllisesti kestävämmäksi. Koska alkutuotanto dominoi ruokatuotteiden ympäristövaikutuksia, tulisi ympäristötoimet keskittää ennen kaikkea alkutuotantoon. Helpoimpia käyttöön otettavia keinoja, joihin ei tarvita erityisiä tukia, ovat esimerkiksi:

• satotasojen nostaminen
• maaperän kasvukunnosta huolehtiminen
• lannoitteiden käytön optimointi ja täydennyslannoitus
• biologisen typensidonnan lisääminen
• hyvien kasvilajikkeiden ja hyvän eläinaineksen käyttö
• rehustuksen optimointi ja rehuhyötysuhteen parantaminen

Tukia tarvittaisiin esimerkiksi huonotuottoisimpien turvepeltojen käytöstä poisottoon tai vedenpinnan nostamiseen turvemailla tai rehulisäaineiden käyttöön, joilla voitaisiin vähentää märehtijöiden pötsikäymisen päästöjä. Sama pätee esimerkiksi broilerkasvattamoiden pölyn, ammoniakin ja lämmön talteenottoon. Keinoja piisaa, lisäksi esimerkiksi alus- ja kerääjäkasvien käyttö, biokaasun ja uusiutuvan energian sekä kierrätyslannoitteiden hyödyntäminen sekä ylipäätään maaperän hiilipäästöjen vähentäminen eri keinoin. Saimmehan juuri kesäkuun lopulla myös madonluvut valtioneuvoston ilmastovuosikertomuksesta, eli vaikka Suomen päästöt vähenivät reippaasti vuonna 2023, niin meillä on useita haasteita, sekä maankäyttösektorin että esimerkiksi maatalouden päästöissä.

Ei pitäisi yllättää – yllättää silti

Kuten Päivi Sieppi blogissaan kirjoitti, ruuan osuus kulutuksen päästöistä on suuri. Ja tunnen hyvin tutkimuksen, johon hän viittasi, koska olin tutkimuksen tulosten takana: Kuntalaisten ruoan hiilijalanjäljestä suurin osa aiheutui puolestaan liha ja lihatuotteista, erityisesti naudanlihasta. Tämän ei pitäisi ketään enää yllättää. Saan aika ajoin puhua näistä asioista suurelle yleisölle. Itselleni pitkän linjan tutkijana tulee – edelleen - ajoittain vähän yllätyksenä, ettei tämä tietämys ole sittenkään saavuttanut alkuunkaan kaikkia kansalaisia. Tai päättäjiä. Kuluttajilla on edelleen useiden tutkimusten mukaan vääristynyt kuva ruuan ympäristövaikutuksista. Kuluttajat nostavat kyselyissä ja haastatteluissa usein seuraavat asiat ja teemat esille, kun kysytään ruuan keskeisimmistä ympäristövaikutuskysymyksistä: pakkaukset, kuljetukset, tuontiruoka ja lähiruoka. Nämä eivät kuitenkaan ole niitä olennaisimpia kysymyksiä alkuunkaan.

Tiedän myös useista tilanteista, että tutkittu tieto on saavuttanut haluttuja kohderyhmiä, mutta asia kiistetään tai värjätään toiseksi. Syitä tähän on monia. Tietämättömyyteen ratkaisuna on tutkitun tiedon levittäminen, ja riittävän selkokielisesti sanoitettuna. Aina me tutkijat emme tässä kansantajuisessa tiedeviestinnässä parhaimmillamme ole, mutta kokeillaan taas parantaa silläkin akselilla.

Kansalliset ravitsemussuositukset edistävät kestävää ruokajärjestelmää

Saamme tänä vuonna uudet päivitetyt kansalliset ravitsemussuositukset. Niiden johtotähtenä on kasvipainotteinen ruokavalio, taustalla niin ravitsemukselliset, terveydelliset kuin ympäristölliset tieteellisesti perustelut. Prosessin etenemistä voi seurata asiasta täällä Ruokaviraston sivustolla. Kansalliset ravitsemussuositukset tukevat kestävän ruokajärjestelmän rakentumista.

Kasviproteiineja ja solumaataloutta – kestävyyshyötyjen ohella myös arvonlisää ruokasektorille

Onneksi kasvipainotteisia ruokavalioita ja kasviproteiineja on edistetty jo pitkään tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Otto Selenius nostikin hienosti jo blogissaan esille tuoreen Hiililounas-yhteistyömme tuloksia ja tekemisiä kotimaisten kasviproteiinien osalta. Luken vuonna 2024 julkaiseman selvityksen mukaan huomattava arvonlisän kasvupotentiaali uusien arvoketjujen osalta on juuri lihaelintarvikkeita korvaavissa kasviproteiinituotteissa. Arvonlisän huomattavaa kasvua voisi selvityksemme mukaan löytyä myös solumaatalouden tuotteista eli eläimen, kasvin, sienen tai mikrobien solujen viljelyyn perustuvasta ruuan tuotannosta.

Nautaketjuun liittyy suhteellisia ympäristöetuja

Liialliseen kärjistämiseen ei kannata ruokavaliokeskustelussa lähteä, se ei edistä asiaa ollenkaan. Voinkin myös yhtä hyvin sanoa perustellusti tutkijana, että maitoa ja maitotuotteita ja joku maltillinen määrä naudanlihaa sopii hyvinkin kestävään ruokajärjestelmään, hyötytekijöinä mm. nurmiviljely, nurmikierto, ravinteiden kierrätys ja näihin liittyvät suhteelliset edut esimerkiksi ravinnehuuhtoumien ja ilmastopäästöjen osalta.

Uusia työkaluja ateriapalvelusektorin käyttöön

Olemme julkistamassa syyskuussa 2024 avoimen ruoka-aineiden hiilijalanjälkitieto-aineiston. Tämä mahdollistaa ravintola-alan ja ateriapalvelusektorin toimijoille ilmastotyön tehostamisen ja mahdollisimman vähähiilisten ruoka-annosten suunnittelun ja tarjoamisen. Resepteissä voi sitten hyödyntää joustavasti sekä kasvi- että eläinperäisiä raaka-aineita. Siirtymän kannalta kasvipohjaiset vaihtoehdot saisivat olla vallitsevia, mutta siirtymän aikaansaamiseksi tarvitsemme myös sekasyöjät tiiviisti ilmastotalkoisiin mukaan.

Kohti tutkittuja ympäristöjalanjälkiväittämiä

Kuluttajille suunnatut ympäristöväittämät ovat sitten oma asiansa. Tuotteiden ympäristöväittämien pitäisi uusimpien direktiivien ja direktiiviluonnosten mukaan perustua tutkittuun, luotettavaan, yhdenmukaiseen ja varmennettuun tietoon tuotteen ympäristöominaisuuksista. Loppusuoralla oleva LCAFoodPrint-hankkeemme on tuomassa jo nyt ruokaketjun toimijoiden käyttöön ruokatuotteiden ympäristöjalanjälkien laskenta- ja viestintäsuositukset. Näillä tavoitellaan yhdenmukaisia menetelmiä edistämään reilumpaa kilpailua, ympäristön kannalta aidosti parempien ruokatuotteiden erottumista markkinoilla, ympäristön kannalta parempia kulutusvalintoja ja yritysten tuotteiden ympäristöviestinnän luotettavuuden parantamista.

Tällaisella laadukkaalla, läpinäkyvällä ja yhdenmukaisella tavalla toteutetuilla elinkaariarvioinneilla ja tähän pohjautuvalla viestinnällä on jatkossa suuri merkitys kuluttajien ja päättäjien tietoisuuden ja ymmärryksen lisääntymisessä. Näitä kutsumme nykyaikaisiksi ympäristöjalanjälkiväittämiksi. Nämä ovat osaltaan tukemassa elintarvikejärjestelmän kestävyyden edistämistä -yhtäältä tuoden kuluttajille merkityksellistä tietoa ja toisaalta kirittäen yrityksiä tekemään päästövähennyksiään, jotta tuotteiden ympäristöjalanjäljet pienenisivät.

Kirjoittaja Juha-Matti Katajajuuri on Luonnonvarakeskuksella ryhmäpäällikkö, senior customer manager ja erikoistutkija. Hänen asiantuntemusalueensa ovat: Kestävä ja vastuullinen tuotanto ja kulutus. Ruokajärjestelmän kiertotalous ja ruokahävikki. Resurssi- ja ympäristötehokkuus. Elintarvikkeiden ja pakkausten ympäristövaikutusten arviointi ja vähentäminen. Elinkaariarvioinnin (LCA) kehittäminen ja soveltaminen. Hiilijalanjälki. Yritysvastuu ja ympäristöjohtaminen.