Ensimmäiset tulokset lohen tieteellisestä kalastuksesta tukevat Suomen rannikkokalastuksen sallimista
Lohen tieteellisen kalastuksen ensimmäisten tulosten mukaan Suomen rannikkokalastus ei ole uhka Ljunganin lohikannalle. Tulokset tukevat myös ICES:n uutta neuvoa, jonka mukaan lohenkalastus voidaan sallia vuonna 2025 Selkämerellä, Saaristomerellä ja Ahvenanmerellä.
Suomi toteutti kuluneena kesänä lohen tieteellisen kalastuksen kaupallisessa kalastuksessa Selkämerellä, Saaristomerellä ja Ahvenanmerellä. Kalastus alkoi 27.5., ja siihen osallistui 18 kalastusalusta Manner-Suomesta ja 14 kalastusalusta Ahvenanmaalta.
Ahvenanmaan alukset saivat 929 lohta ja Manner-Suomen alukset 2 233 lohta. Näistä yhteensä 3 162 lohesta yhteensä 2 394 (noin 76 %) oli rasvaevällisiä luonnonlohia, joista kirjattiin tarvittavat tiedot ja otettiin suomunäytteet, jotka lähetettiin Luonnonvarakeskukselle.
Tieteelliseen lohenkalastukseen osallistuneet kaupalliset kalastajat ovat toimineet erinomaisesti heille annettujen ohjeiden mukaisesti. Kalastajien huolellisen näytteenottotyön ansiosta aineisto vaikuttaa laadukkaalta ja sitä voidaan hyödyntää monipuolisesti lohen tieteellisessä tutkimustyössä.
Luonnonvarakeskus on analysoinut tähän mennessä DNA-menetelmällä näytelohien alkuperän 1 434 luonnonlohesta, jotka kalastettiin touko–kesäkuussa. Analysoitavia näytteitä on tämän jälkeen vielä 960 luonnonlohesta, joita koskevat tulokset saadaan tämänhetkisen arvion mukaan lokakuussa.
Ljunganjoen lohta enintään 0,2 % näytteistä
Nyt analysoiduista 1 434 luonnonlohesta selvästi suurin osa eli 87 % oli Tornionjoen, Kalixjoen ja Simojoen lohikannoista. Niistä lohikannoista, joilla alkuperämäärityksen luottamusvälin alaraja oli suurempi kuin nolla (eli niistä, joissa määritystulos voidaan katsoa tilastollisesti merkitseviksi), Kymijoen lohikantaa oli 4,4 %, Perämeren Ruotsin puoleisen rannikon Luleå-Piteå-Skellefteån lohikantoja 3,1 % ja Byskeälvenin lohikantaa 2,3 %.
Tässä tieteellisessä kalastuksessa erityisen mielenkiinnon kohteena ollut Ljunganin lohi ei eronnut selkeästi genetiikaltaan samalle rannikon alueelle laskevista, istutuksilla ylläpidettävästä Indaljoen ja Ångermanjoen, lohista. Tämä tarkoittaa sitä, että kun saaliisnäytteissä oli kala joistain näistä lohikannoista, siitä ei voinut sanoa, mistä näistä kolmesta joesta kyseinen lohi on peräisin.
Analysoiduista kaloista 0,2 % (95 % luottamusväli: 0-0,5) oli Ljungan-Indal-Ångermanjoen lohikannasta. Yksittäisten lohien alkuperää tarkasteltaessa Ljungan-Indal-Ångermanjoen lohikannasta esiintyi kolme kalaa (todennäköisyys > 0,97). Käytännössä Ljunganjoen lohia oli analysoiduissa lohissa 0-3 kappaletta. Indaljokeen ja Ångermanjokeen istutetaan suuri määrä eväleikattuja lohen vaelluspoikasia vuosittain. Kyseisissä joissa ei ole mainittavaa lohen luonnonpoikastuotantoa.
Tulokset tukevat ICES:n uutta neuvoa
Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES on 31.5.2024 antamassaan tieteellisessä neuvossa todennut, että Ljunganin lohikannan tila on parantunut ja että sen vuoksi lohenkalastusta ei vuonna 2025 ole tarpeen kieltää Selkämerellä, Saaristomerellä ja Ahvenanmerellä. Takautuvasti arvioiden ICES:n ei olisi myöskään ollut tarpeen ehdottaa kyseistä kieltoa kuluvalle vuodelle.
Suomen toteuttaman lohen tieteellisen kalastuksen osatulokset tukevat ICESin tämänvuotista neuvoa ja myös aiempia arvioita, joiden mukaan tieteellisen lohenkalastuksen tavoin säädelty Suomen rannikkokalastus ei ole uhka Ljunganin lohikannalle.
Maa- ja metsätalousministeriö saa vielä Luonnonvarakeskukselta tarkemmat tulokset eri pyyntipaikoilta saatujen lohien alkuperistä sekä kalastajakohtaiset tiedot, jotka annetaan suoraan tutkimuksiin osallistuneille kaupallisille kalastajille heidän omien saaliidensa osalta.
Lisätietoja:
lohen tieteellisen kalastuksen toteutus: yksikön päällikkö Risto Lampinen, maa- ja metsätalousministeriö, p. 0295 162 458, risto.lampinen@gov.fi
näytteiden analysointi ja genetiikka: erikoistutkija Tuomas Leinonen, Luonnonvarakeskus p. 0295 322 020, tuomas.leinonen@luke.fi
