Itärajan villisika-aitaselvitys ei johda jatkotoimiin
Maa- ja metsätalousministeriön tilaama selvitys Suomen itärajan villisika-aidan ekologisista vaikutuksista ei johda jatkotoimiin. Selvityksen mukaan Suomen itärajalle rakennettava aita ei pystyisi estämään villisian leviämistä Suomeen.
Villisika-aitaa on erittäin vaikea saada täysin tiiviiksi, joten sen merkitys afrikkalaisen sikaruton (ASF) leviämisriskin pienentäjänä on kyseenalaista. Itäsuomalainen vesistöjen ja tiestön halkoma vaaramaisema on erittäin haasteellista pitävän aidan rakentamiselle ja ylläpidolle. Lisäksi vahvan villisian tehokas ja monipuolinen liikkumiskyky mahdollistaa aidan ohittamisen tai läpimenon.
Aita haittaisi myös monien Suomen biodiversiteettitavoitteiden toteutumista. Aidan vaikutus ei olisi negatiivinen pelkästään Suomen eläimistölle, vaan myös koko Fennoskandian ja Läntisen Euraasian suurnisäkäsfaunalle, etenkin lajeille, joiden levinneisyys kattaa raja-alueiden molemmin puolisia alueita kuten suurpedot ja hirvieläimet. Erityisesti suurpetojen osalta aita voisi vaikuttaa tulkintaan suomalaisten petokantojen elinvoimaisuudesta ja EU:n luontodirektiivin tavoitteiden saavuttamisesta.
Villisika-aitaa tarvittaisiin arviolta 500 km. Villisika-aidan vähimmäisvaatimukset täyttävän aidan kustannus paikalleen asennettuna on arviolta 30 000 - 32 000 euroa / km (alv 0 %) ilman raivauskustannuksia sekä maanvuokraa ja/tai pakkolunastusta.
Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio korostaa afrikkalaisen sikaruton torjunnassa ripeää toimintaa ja yhteistyön merkitystä.
- Afrikkalaisen sikaruton leviämisriskiä voidaan pienentää tutkimalla sairaat ja kuolleet eläimet nopeasti. Myös metsästyksellä voidaan vaikuttaa taudin ehkäisemiseen. Vuonna 2018 näytteitä afrikkalaisen sikaruton varalta otettiin 715 villisiasta ja 893 villisikaa saatiin metsästyssaaliiksi. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa oli tammikuussa 2018 noin 3155 villisikaa. Seuraava kanta-arvio julkistetaan helmikuussa tänä vuonna. Yhteistyössä viranomaisten, elinkeinon, riista-asiantuntijoiden ja metsästäjien kesken voimme parhaiten toimia leviämisriskin torjumiseksi, muistuttaa Husu-Kallio.
Käytännön esimerkki Tullin, Rajavartiolaitoksen, Ruokaviraston ja maa- ja metsätalousministeriön välisestä viranomaisyhteistyöstä on Vaalimaan raja-asemalla 14. kesäkuuta 2018 aloittanut Suomen ensimmäinen elintarvikkeita etsivä tullikoira Aino. Koira etsii matkustajien mukana tulevia luvattomia eläinperäisiä elintarvikkeita, joiden mukana muun muassa afrikkalainen sikarutto voi levitä Suomeen.
- Pääosin Venäjän rajalla työskentelevä Aino ei jää ainoaksi ruokakoiraksi vaan toiminta laajenee. Tulli aloittaa tänä vuonna ensimmäisen Helsinki-Vantaan lentoasemalle sijoitettavan ruokakoiran kouluttamisen ja Ainon kollega on näillä näkymin valmis virkaansa kesällä 2020. Toinen ruokakoira tehostaa osaltaan afrikkalaisen sikaruton torjuntatoimia, iloitsee kansliapäällikkö Husu-Kallio.
Hallitus päätti vuoden 2019 budjettiin noin 2 miljoonan euron panostuksista afrikkalaisen sikaruton torjuntaan. Näillä resursseilla rajanylityspaikkoja varustetaan muun muassa infotauluilla ja katumusroskiksilla. Lisäksi matkustajatiedottamiseen velvoittava muutos eläintautilakiin on lähetetty eduskunnan käsittelyyn.
- Ministeriö jatkaa siis aktiivisesti afrikkalaisen sikaruton torjuntaa, mutta selvityksen myötä keskustelua aidan rakentamisesta itärajalle ei ole enää tarvetta jatkaa, Husu-Kallio toteaa.
Maa- ja metsätalousministeriö pyysi syksyllä 2018 Luonnonvarakeskusta selvittämään kaavaillun villisika-aidan ekologisia vaikutuksia. Lisäksi Elintarviketurvallisuusvirasto Evira arvioi selvityksessä kuinka tehokkaasti aidalla voidaan torjua afrikkalaisen leviämistä Suomeen.
Selvitys: Itärajan villisika-aidan ekologiset vaikutukset
Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, p. 0400 291 910
