Tuotantosidonnainen tuki turvaa kotimaisen raaka-aineen elintarviketeollisuudelle
Elintarviketeollisuus ja koko ruoka-ala on Suomessa merkittävä työllistäjä, noin 300 000 henkilöä eli noin 12 prosenttia työllisestä työvoimasta Suomessa. Tuotantosidonnaisen tuen tavoitteena on ylläpitää vakaata raaka-aineen tarjontaa paikalliselle elintarvike- ja eläinrehuteollisuudelle. Kasviöljy- ja perunatärkkelysteollisuuden, eläinrehuja jalostavan teollisuuden sekä teurastamoiden ja meijerien kannattava toiminta on riippuvainen kotimaassa tuotetusta raaka-aineesta. Suomessa valmistettujen elintarvikkeiden kotimaisuusaste on 82 prosenttia.
Tuotantosidonnaiset tukimuodot ovat lypsylehmäpalkkio, nautapalkkio, uuhipalkkio, kuttupalkkio, teuraskaritsa- ja kilipalkkio sekä peltokasvipalkkio. Niillä ylläpidetään lehmän ja kutun maidontuotantoa, sekä naudanlihan tuotantoa. Peltokasvipalkkion tavoitteena on ylläpitää rehukäyttöön ja ihmisravinnoksi tarkoitettujen valkuaiskasvien, rukiin, tärkkelysperunan ja sokerijuurikkaan tuotantoa Suomessa. Valkuaiskasveihin tässä tapauksessa luetaan myös öljykasvit, joiden sisältämä valkuaisen määrä on korkea ja joita voidaan hyödyntää muun muassa eläinten rehuna ja rehuseoksissa. Peltokasvipalkkio maksetaan myös Etelä-Suomessa ihmisravinnoksi tarkoitetulle avomaan vihannesviljelylle.
Muista suorista tuista poiketen tuotantosidonnaisen tuen soveltaminen on unionin jäsenmaalle vapaaehtoista. Suomelle tuotantosidonnaisen tuen maksaminen tietyille tärkeille tuotantomuodoille on ollut ja on edelleen tärkeää, jotta tuotannon väheneminen tai tuotannon loppuminen kokonaan on voitu estää. Tuotantosidonnaisen tuen avulla on voitu kannustaa viljelijöitä jatkamaan tuotantoaan muun muassa Etelä-Suomen nautakarjataloudessa sekä tärkkelysperunan tuotannossa. Myös lammastaloudessa paikallisen tuotannon väheneminen on viime vuosina saatu pysähtymään osittain tuotantosidonnaisen EU-tuen avulla.
Karjataloudessa lopettamisriski on suuri erityisesti Etelä-Suomessa. Vaihtoehtoja maataloustuotannon harjoittamiselle on Suomessa rajoitettu määrä johtuen epäedullisista ilmasto-olosuhteistamme. Tuotantosidonnaista tukea kohdennetaan Etelä-Suomessa lehmän ja kutun maidolle sekä koko maassa naudan-, lampaan- sekä vuohenlihalle. Peltoviljelyssä tukea maksetaan koko maassa tärkkelysperunalle, valkuaiskasveille, rukiille ja sokerijuurikkaalle sekä Etelä-Suomessa avomaanvihanneksille. Tuen määrät vaihtelevat nautaeläimillä sekä lampailla ja vuohilla riippuen siitä, missä päin Suomea tukea hakevan maatila sijaitsee. Alla olevasta kartasta käy ilmi tuotantosidonnaisen tuen aluejako. Esimerkiksi keltaisella merkitty Etelä-Suomen ulkosaaristo on korkeimman tukitason aluetta nautaeläinpalkkioissa. Sen sijaan esimerkiksi teuraskaritsoiden ja -kilien palkkio tai peltokasvipalkkio pääosin on koko maassa samansuuruinen.
Ympäristöhyötyjä myös tuotantosidonnaisella tuella
Tuotantosidonnaisella tuella on myös välillisiä vaikutuksia maaseudun ympäristöön. Eläin- ja erikoiskasvituotannosta seuraa ympäristöhyötyjä. Tuotantoeläinten myötä monivuotisten heinä- ja nurmikasvien viljely ja laiduntaminen lisääntyvät. Monipuolinen viljelykasvilajisto ja viljelykierto vaikuttavat positiivisesti maan rakenteeseen sekä kasvien että hyönteisten elinolosuhteisiin. Tästä seuraa eroosion ja ravinnehuuhtoumien sekä yksipuolisen viljanviljelyn vähenemistä. Myös maaseudun kulttuurimaisema säilyy ja elävöityy sekä luonnon monimuotoisuus lisääntyy.
Lisätietoja Ruokaviraston sivuilta