Reader discretion is advised! Tässä kirjoituksessa on luvassa navakkaa puhetta suomalaisen kaupallisen kalastuksen puolesta. Luvassa mahdollisesti puuta, heinää ja muutama verkonperä, mutta silti tekstiin on piilotettu totuuden siemen.

Kaupallinen kalastus on osa suomalaista alkutuotantoa ja huoltovarmuuttamme. Jatkan Maija Soljanlahden aloittamaa Itämeren ruokakulttuurin aihepiiriä sisävesikalastuksen näkökulmasta, koska olen itsekin ammattikalastajana toiminut järvillä.

In Finland we have this thing called Reilu Meininki!

Tämän kirjoituksen selkärankana toimivat kestävän kehityksen aiheet. On mahdotonta pureutua kattavasti kalastusalan kuumimpaan aiheeseen, kaupallisen kalastuksen lupapolitiikkaan, mutta yritän tehdä sen lyhyesti. Kun kalastus on elinkeino, on tärkeää, että saalista tulee tarpeeksi. Tämä tarkoittaa, että kalakantoja verotetaan tavalla tai toisella. Kestävän kalastuksen osalta kalakannat ovat ytimessä ja se, miten turvataan kalakantojen kestävä tuotto.

Sisävesikalastuksessa vesialueen omistajat eli osakaskunnat ja kalastusta heidän myöntämillään pyyntiluvilla toteuttavat kaupalliset kalastajat ovat avainasemassa. Liian usein osakaskuntien suhtautuminen kaupalliseen kalastukseen on kielteinen, mikä johtaa kalastuslupien epäämiseen. Kaupallisilla kalastajilla ympäri Suomen on vaikeuksia saada kalastuslupia toimintaansa.

Huutava pula käytösmuutokselle

Kaupallisen kalastuksen lupapolitiikka luo perustan suomalaisen elinkeinokalastuksen kehitykselle tai paikalla pysymiselle seuraavan yhtälön kautta:
•    Kestävää kalastusta ei voi ulkoistaa yksinään kalastajan vastuulle
•    Vesialueiden omistajat mahdollistavat käytännön teot lupapolitiikalla
•    Kuluttuja arvioi käytännön teot kalatiskillä
Edellä mainitun yhtälön kahden ensimmäisen tekijän välinen suhde on Suomessa pahasti rikki. Jotta kehitystä saataisiin ruohonjuuritasolle, tarvitaan massiivinen käytösmuutos, joka parantaisi kaupallisen kalastuksen yrittämisen mahdollisuuksia. Entispäivien asenteet ja ajatukset pitäisi päivittää tähän päivään ja aloittaa uuden tulevaisuuden rakentaminen.

Vastarannan kiiski vai sillanrakentaja?

Olen itsekin aktiivinen osakaskuntalainen Itä-Suomessa ja haluan herätellä vesialueen omistajia ajattelemaan omaa rooliaan kokonaisketjussa uudella tavoin. Kalastus elinkeinona on Suomessa pieni ala, mutta siinäkin korostuvat kestävän kehityksen aiheet, kuten vastuullisuus.
Osakaskuntien osalta tarvittaisiin vastuullisia päätöksiä kaupallisen kalastuksen mahdollistajina ja koko ketjulta vastuullista toimintaa suomalaisen elinkeinokalatalouden kehittämiseksi. Osakaskunnat ovat paljon vartijoina kestävän kalastuksen mahdollistajana omilla vesillään pyyntilupia harkitessaan. Kaupallisen kalastajan näkökulmasta elinkeinovapaus toteutuu kalastusalalla nykyisellään ontuen.

Onko särkee vai ei?

Ruokana kotimainen kala on huippujuttu ja omaa myös vientipotentiaalia. Kestävän kehityksen näkökulmasta vähempiarvoiset kalalajit (särki, lahna jne.) ovat keskiössä. Näiden kalalajien kalastaminen on myös vähemmän “punainen vaate” vesialueen omistajille. Suomessa on tehty hyvää työtä kalanjalostustuotteiden osalta, ja kotimaisesta kalasta on tehty tuotteita, joissa on käytetty vähempiarvoisia kalalajeja raaka-aineena.

Nämä yritykset ja tuottajat tarvitsisivat oman hetkensä valokeilassa ja vientiapua ulkomaille. Vienti tukisi koko kalatalousketjua:
•    Kalastajat saisivat lisätuloja vähempiarvoisten kalalajien pyytämisestä
•    Vesialueen omistajat saisivat lupamyynneistä lisätuloja ja vesistöt kiittäisivät
•    Kalatuotteiden jalostajat saisivat laadukasta kotimaista raaka-ainetta
•    Kuluttajat saisivat uusia kalatuotteita lautaselle

Fakta homma

YK on asettanut kestävän kehityksen tavoitteita, joissa tähdätään nälän poistamiseen ja ruokahävikin vähentämiseen. Suomessa tehdään paljon hoitokalastusta, missä järvistä poistetaan tonneittain särkikalaa vesistöjen hoitotoimenpiteenä. Nämä massat päätyvät yleensä jätteeksi. Mitäpäs jos ne päätyisivät elintarvikkeiksi ympäri maailmaa? Jos näet tässä suomalaisen ruokajärjestelmän kestävän kehityksen kehityskohteen, niin nosta käsi ylös ja huuda HEP!

Kirjoittajan yritys on Kalliolahden Kala Oy, joka tuottaa kalatalouden asiantuntijapalveluita. Kirjoittaja työskentelee päätoimisesti Ruokavirastolla erityisasiantuntijana kalatalouden saalisilmoitus järjestelmien palveluvastaavana sekä Ruokaviraston kestävän kehityksen teemaryhmän jäsenenä. Tekemisen puutetta hän karkottaa suorittamalla kestävän kehityksen YAMK – opintoja. Entinen ammattikalastaja – nykyinen vapaa-ajan kalastaja. Vesialueen omistaja Itä-Suomesta ja aktiivi osakaskuntalainen.