Keskeinen lainsäädäntö
Keskeisimmät riistanhoitoa ja metsästystä säätelevät kansalliset lait ovat metsästyslaki, riistahallintolaki, riistavahinkolaki ja laki riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta. Suomalaisen metsästyslainsäädännön ja metsästyksen perustana on kestävän käytön periaate.
Kansallisen lainsäädännön lisäksi riistatalouteen ja metsästykseen vaikuttaa myös Euroopan unionin lainsäädäntö. Euroopan unioni voi tehdä kansainvälisiä sopimuksia, jotka sitovat unionin jäsenvaltioita. Euroopan unionin antamia kaikkia jäsenvaltioita sitovia säädöksiä ovat asetukset, direktiivit ja päätökset. Tärkeimpiä riistatalouteen ja metsästykseen liittyviä direktiiviä ja asetuksia ovat niin kutsutut luonto- ja lintudirektiivi sekä asetus hyljetuotteiden kaupasta.
Kansallinen lainsäädäntö
- Riistavahinkolaki (105/2009)
- Valtioneuvoston asetus riistavahingoista (309/2013)
- Valtioneuvoston asetus riistavahingoista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (268/2017)
- Maa- ja metsätalousministeriön asetus eräiden Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien suoritteiden maksuista (1462/2019)
- Maa- ja metsätalousministeriön asetus Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten julkisten hallintotehtävien maksuista vuosina 2020 ja 2021 (1319/2019)
Muita riistatalouteen ja metsästykseen liittyviä kansallisia lakeja
- Eläinsuojelulaki (247/1996)
- Elintarvikelaki (23/2006)
- Maastoliikennelaki (1710/1995)
- Luonnonsuojelulaki (1096/1996)
- Rikoslaki (39/1889)
- Ampuma-aselaki (1/1998)
Muualla palvelussamme
EU:n lajisuojelu ja strategiat