Maa- ja metsätalousministeriön historiaa

Toukokuun 31 päivänä 1860 antoi keisari Aleksanteri II asetukset, jolla perustettiin itsenäinen maanviljelys- ja yleisten töiden toimituskunta. Tämä asetus julkaistiin syyskuun 17 päivänä 1860,joten sanottua päivää voidaan pitää uuden toimitusk unnan perustamispäivänä. Asetuksella 10.5.1869 muutettiin toimituskunnan nimi maanviljelystoimikunnaksi ja sitten, kun senaatti ja sen toimituskunnat muutettiin asetuksella 27.11.1918 nimityksiltään valtioneuvostoksi ja ministeriöiksi, tuli maataloustoimikunnasta nykyinen maatalousministeriö. Vuonna 1971 maatalousministeriön nimi muutettiin maa- ja metsätalousministeriöksi.

Samaan aikaan ministeriöön perustettiin maatalouden neuvottelukunta, metsätalouden neuvottelukunta sekä eläinlääkintäneuvottelukunta käsittelemään ministeriön apuna alansa periaatteellisia ja laajakantoisia asioita. Maataloustutkimuksen koordinointia varten ministeriöön perustettiin  2.5.1972 maataloustutkimuksen neuvottelukunta, jonka lisäksi toimivat metsätalouden neuvottelukunta ja eläinlääkintäneuvottelukunta.

Vuonna 1983 perustettiin ympäristöministeriö, jolloin ympäristöministeriölle siirrettiin asiat, jotka koskevat ympäristönsuojelua, luonnonsuojelua, ulkoilua ja luonnon virkistyskäyttöä, vesiensuojelua, öljyvahinkojen torjuntaa, meriympäristön suojelua, myrkkyjen ja muiden kemikaalien aiheuttamien ympäristöhaittojen torjuntaa, kaavoitus ja rakennustointa sekä asuntotointa. Vesihallintoa koskevat asiat jäivät edelleen maa- ja metsätalousministeriölle.

Vuonna 1991 alusta metsähallituksesta tuli liikelaitos ja samassa yhteydessä metsähallituksen yksityismetsätalouteen liittyvät viranomaistehtävä! siirtyivät maa- ja metsätalousministeriöön.

Vuoden 1993 voimaan tulleen organisaatiouudistuksen yhteydessä lakkautettiin maatilahallitus ja tällöin osa maatilahallituksen tehtävistä siirtyi ministeriölle. Samassa yhteydessä perustettiin Maa­ ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, johon siirtyi mm. ministeriön talous- ja henkilöstöhallintoon liittyviä tehtäviä. Myöskin aiemmin maatilahallituksen alaisuuteen kuuluneet maaseutuelinkeinopiirit ja kalastuspiirit tulivat ministeriön alaisuuteen.

Vuonna 1995 Suomen EU-jäsenyyden ja EU :n lainsäädännön myötä maa- ja metsätalousministeriön tehtävien sisältö (erityisesti maatalouspolitiikka ja kalastuspolitiikka) muuttui merkittävästi. Tällöin otettiin käyttöön laajoja rekistereitä, kuten mm. IACS (viljelijätukien yhdennetty hallinta- ja valvontajärjestelmä), maataloustuotteiden markkinatukijärjestelmiin liittyvät rekisterit sekä kalatalousalan rekistereitä.

Vuonna 1995 Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnasta tuli itsenäinen valitusviranomainen ja tällöin heidän käsittelemänsä valitusasiat siirtyivät pois ministeriöstä.

1997 Työvoima- ja elinkeinokeskusten perustamisen myötä maaseutuelinkeinopiirien ja kalastuspiirien tehtävät siirrettiin ministeriöitä TE-keskuksille ja samalla kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalle.

1.5.2006 perustettiin Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira). Eviraan siirtyi myös ministeriön elintarvike- ja terveysosastolta henkilöitä sekä toimeenpanoluonteisia, lupien myöntämiseen yms. liittyviä tehtäviä seuraavista asioista:

  • eläinlääkäreiden laillistaminen ja ammatin harjoittaminen eläinten ja eläimistä saatavien tuotteiden tuonti ja vienti
  • eläinten hyvinvointi, mm. eläintenpitokiellot, eläinkuljetukset ja koe-eläintoiminta eläintautien torjuntaan ja rajatarkastustoimintaan liittyviä asioita

Vuoden 2008 alusta maa- ja metsätalousministeriöön  siirtyi kauppa- ja teollisuusministeriöstä asiat, jotka koskevat muuntogeenisiä elintarvikkeita, ravintolisiä, ravitsemus- ja terveysväitteitä, erityisruokavaliovalmisteita, elintarvikkeiden täydentämistä, kasvisten ulkoinen laatua, elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat  materiaaleja, lisäaineita sekä säteilyttämistä. Myös KTM:n yhteydessä toimivat elintarvikeneuvottelu- ja uuselintarvikelautakunta  siirtyivät maa- ja metsätalousministeriöön.  Sosiaali- ja terveysministeriöstä  siirtyi maa- ja metsätalousministeriöön suurkeittiöiden ja  vähittäismyynnin elintarvikehygienian sekä ruokamyrkytysten  seuranta.