FI SV EN

Kansalliset maataloustuet

Kansallisilla maataloustuilla tarkoitetaan kokonaan valtion varoista maksettavia maatalouden tukimuotoja. Vuonna 2016 maa- ja puutarhatalouden kansallisiin tukiin on käytettävissä valtion talousarviossa yhteensä 321,7 miljoonaa euroa (linkki) Kansallisilla tuilla täydennetään EU:n tukijärjestelmiä (EU:n suorat tuet, luonnonhaittakorvaukset, ympäristökorvaukset ja eläinten hyvinvointikorvaukset) ja turvataan maa- ja puutarhatalouden toimintaedellytyksiä ja kannattavuutta sekä maaseudun elinvoimaisuuden säilymistä.

EU:ssa toimeenpannaan yhteistä maatalouspolitiikkaa, joka perustuu ensisijaisesti yhteisten EU-tukivälineiden käyttöön maataloustuotannon ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Tämä asettaa tiukkoja rajoitteita kansallisten varojen käytölle maatalouden tukemisessa. Kokonaan kansallisesti rahoitetuille, EU-järjestelmiä täydentäville maatalouden tukimuodoille tarvitaan pääsääntöisesti aina EU-komission hyväksyntä.

Keskeisin kansallisen tuen tukimuoto on pohjoinen tuki. Pohjoisen tuen tavoitteena on ylläpitää alueen tuotantoa, kehittää tuotantorakennetta, varmistaa tuotteiden markkinoille pääsy ja lisäksi edistää ympäristön suojelua ja maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämistä. Tukea voidaan maksaa Suomen EU-liittymissopimuksen artiklan 142 ja siihen pohjautuvien komission päätösten mukaisesti. Pohjoista tukea maksetaan C-tukialueella Keski- ja Pohjois-Suomessa (Lappeenranta - Tampere - Pori linjan pohjoispuolella). Vuonna 2016 pohjoiseen tukeen käytetään noin 288 miljoonaa euroa eli lähes 90 % kansallisen tuen koko määrärahasta.

Pohjoista tukea maksetaan maidontuotannolle litraperusteisena tukena. Eläinyksikköjen määrän perusteella tukea maksetaan lihanaudoille, uuhille, kutuille ja hevosille. Sika- ja siipikarjatiloille maksetaan tilojen aiempaan tuotantohistoriaan perustuvaa tuotannosta irrotettua tukea. Tukea maksetaan peltoviljelyn perusteella pohjoisena hehtaaritukena, yleisenä hehtaaritukena ja nuorten viljelijöiden tukena. Tukea maksetaan myös kasvihuonetuotannolle kasvihuonepinta-alan perusteella. Lisäksi käytössä on eräitä muita pienempiä pohjoisen tuen tukimuotoja (esimerkiksi poroeläintuki, kuljetustuet, puutarhatuotteiden varastointituki).

Etelä-Suomessa (Lappeenranta - Tampere - Pori linjan eteläpuolella) AB-tukialueella maksetaan Etelä-Suomen kansallista tukea. Tuki tunnettiin aiemmin EU-liittymissopimuksen artiklan 141 mukaisena tukena. Tuki perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 artiklaan 214 a, jonka perusteella EU-komissio on antanut tukea tarkemmin säätelevän päätöksen K(2014) 510. Vuonna 2016 Etelä-Suomen kansallisen tuen kokonaismäärä on noin 27 miljoona euroa eli vajaat 10 % kansallisen tuen kokonaismäärästä. Tukea maksetaan sika- ja siipikarjatalouden tuotannosta irrotettuna tukena ja puutarhatalouden tukena.

Etelä-Suomen maidontuotannon, lihanautojen ja lammas- ja vuohitalouden tuet maksetaan vuodesta 2015 alkaen EU:n suorina tuotantosidonnaisina tukina. Tässä suhteessa tukijärjestelmä eroaa maan etelä- ja pohjoisosan välillä, mutta tukimuotojen eroista huolimatta näillä sektoreilla tukitasot ovat suhteellisesti laskettuina lähes samansuuruisia pohjoisen tuen alueen eteläosissa ja Etelä-Suomessa. Pohjoiseen mentäessä tukitasot nousevat myös pohjoisen tuen alueen sisällä tuotanto-olosuhteiden erojen vuoksi.

Muista kansallisista tuista keskeisin tukimuoto on sokerijuurikkaan kansallinen tuki. Tuen määrä on vuotuisen viljelyalan hieman vaihdellessa ollut noin viisi miljoonaa euroa vuodessa. Tukea maksetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 artiklan 214 perusteella. Muita kansallisen tuen tukimuotoja ovat esimerkiksi mehiläistalouden tuki ja sokerijuurikkaan kuljetustuki, joita maksetaan alle miljoona euroa vuodessa.

Martti Patjas, neuvotteleva virkamies 
MMM, Ruokaosasto, Maatalousyksikkö 0295162474  


Pekka Pihamaa, maatalousekonomisti 
MMM, Ruokaosasto, Maatalousyksikkö 0295162289