Omavaraisuus ja huoltovarmuus ovat viime aikoina nousseet keskustelujen ykkösaiheeksi. Suomen kalaomavaraisuus on muihin elintarvikkeisiin verrattuna hyvin matala. Suomalaisten syömästä kalasta vain vajaa kolmannes on kotimaista. Kalan omavaraisuuden parantaminen kotimaista tuotantoa lisäämällä on keskeisin huoltovarmuutta parantava toimenpide.

Maailmassa eletään toistuvien kriisien ja perusteellisten muutosten aikaa. Koronapandemia osoitti globaalin maailmantalouden heikkoudet ja sulki liikenneyhteyksiä ja markkinoita eri puolella maailmaa. Venäjän hyökkäyssota puolestaan johti erityisesti energiakustannusten ja inflaation nousuun. Eskaloituva sota ja kasvava epävarmuus vaikeuttavat tulevaisuuden ennakointia ja luo monenlaisia uusia uhkakuvia. Suomen tulee varautua nykyistä paremmin uusiin ja odottamattomiin tilanteisiin.

Kala on ollut edellisinä kriisiaikoina tärkeää ravintoa. Kun maalla kävi kato, turvauduttiin entistä enemmän vesien viljaan. Kalat ovat edelleen merkittävä tuoreen eläinvalkuaisen hajautettu varanto eri puolella Suomea. Vesistöissämme on myös runsaasti vajaasti hyödynnettyjä kalavaroja, jotka kestävät pyynnin lisäämisen ja sopivat ravintoarvoltaan erinomaisesti ruoaksi. Iso osa tärkeimmästä kalavarastamme, silakasta, käytetään eläinten ruokintaan. Tätä raaka-ainetta voitaisiin ja tulisikin käyttää enenevässä määrin ihmisravintona. Kalankasvatuksella on mahdollista parantaa Suomen heikkoa kalaomavaraisuutta merkittävästi. Kotimainen kalateollisuus toimii pääosin ulkomaisen kalan varassa, minkä vuoksi myös tuontikalan saatavuus on pystyttävä turvaamaan.

Kotimaisen kalantuotannon lisäämisellä on merkittävä vaikutus huoltovarmuuden vahvistamisessa. Tuotantoa ei ole kuitenkaan mahdollista poikkeusoloissa nopeasti lisätä, vaan kalatalouden elinkeinojen elinvoimaisuutta, taloudellista kestävyyttä ja kasvua pitää kehittää eri keinoin normaalioloissa. Kotimaisen kalan edistämisohjelma tähtää suomalaisen kalan tuotannon merkittävään lisäämiseen vuoteen 2035 mennessä. Kannattava riittävän suurella tuotantomäärällä toimiva kalatalouden arvoketju mahdollistaa joustavan ruokahuollon erilaisissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. 

Luonnonvarakeskus teki maa- ja metsätalousministeriön toimeksiantona selvityksen kalan huoltovarmuuden nykytilasta ja kehitysmahdollisuuksista Suomessa. Selvityksestä käy ilmi, että toimintaympäristö rajoittaa kotimaisen tuotannon kasvumahdollisuuksia. Toimintaympäristön tulisi normaalioloissa mahdollistaa tuotannon kasvu. Lainsäädännön joustomahdollisuudet häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa tulee kartoittaa etukäteen, jotta haastavissa poikkeustilanteiden tuomiin haasteisiin kyetään reagoimaan nopeasti. 

Selvityksessä nostetaan esiin monia kehityskohteita. Pyydystarvikkeiden, rehujen, rokotteiden ja lääkkeiden varastoja tulisi lisätä niin, että kriittisten tuotantovälineiden ja tarvikkeiden saatavuus olisi kaikissa oloissa turvattu. Kalataloudelle tulisi laatia konkreettinen toimintasuunnitelma häiriötilanteita ja poikkeusoloja varten. Kalatalouden toimijoille tulisi myös antaa huoltovarmuuteen liittyvää koulutusta, jotta toimijat osaavat toimia erilaisissa poikkeustilanteissa. Kalatalouden viranomaisista, järjestöistä ja huoltovarmuuskeskuksen edustajista tulisi perustaa ohjausryhmä, joka ohjaa, koordinoi ja seuraa kalatalouden huoltovarmuuden kehittämistä.

Maa- ja metsätalousministeriö viimeistelee selvitystyön ja käynnistää siihen liittyvän avoimen lausuntokierroksen tänä keväänä. Tavoitteena on, että kalatalouden kyky varautua ja sopeutua erilaisiin poikkeustilanteisiin on parantunut ja Suomen kalaomavaraisuutta pystytään nostamaan pitkällä aikajänteellä. Näin kalatalous pystyy myös tukemaan kansallisen elintarvikehuollon toimintaa entistä paremmin mahdollisissa poikkeustilanteissa. 

Kirjoittaja toimii neuvottelevana virkamiehenä maa- ja metsätalousministeriön elinkeinokalatalousyksikössä