Poikkeuksellinen kuivuus on piinannut lähes koko Eurooppaa tänä kesänä. Suomenkin media on ollut täynnä uutisia Euroopan tukalasta tilanteesta, vaikka Suomi on enimmäkseen kuivakaudelta säästynyt. Ilmastomuutos on lisännyt kuivakausien toistuvuutta ja voimakkuutta Euroopassa, ja suuntauksen on arvioitu jatkuvan.

Pohjois-Italian Po-joella seurasi äärimmäisestä kuivuudesta mittavia satotappioita jo alkukesästä. Vedenkulutusta on rajoitettu ja vesivoimaa tuotettu vain vähän. Ranskassa mittaushistorian vakavin kuivuus on häirinnyt ydinvoimaloiden tuotantoa, maastopalot ovat olleet ennätyslaajoja, sadoissa kunnissa on annettu vedenkulutuksen rajoituksia ja satotappiot ovat suuria. Britanniassa on mitattu kuivin kesä sitten vuoden 1935. Saksassa Rein-joen kuivuminen estää täydessä lastissa olevien alusten kulkemisen. Hiilivoimantuotanto sekä kemikaali-, teräs-, polttoaine- ja rakennusteollisuus ovat hidastuneet jokilaivoilla kulkevien kuljetusten takutessa. 

Kuivuuden aiheuttamia vaikutuksia voidaan pienentää varautumalla, ja monet Euroopan maat ovat näin tehneetkin. Myös Suomessa kehitetään ja tehostetaan kuivakausiin varautumista. Työn alla on mm. valtakunnallinen riskiarviointi ja kuivuusriskien hallintasuunnitelmien pilotointi. Tavoitteena on luoda kansallinen prosessi ja ohjeistus kustannustehokkaaseen kuivuusriskien hallintaan Suomessa.

Suomi on kymmenien tuhansien järvien maa. Tästä huolimatta Suomessakin tulee varautua nykyisiin ja lisääntyviin kuivakausiin. Vesivaramme eivät ole tasaisesti jakaantuneet ja viime vuosien kuivuudet (esim. 2002-2003 ja 2018) aiheuttivat merkittäviä vaikutuksia meilläkin. Vuoden 2002-2003 arvioitiin aiheuttaneen yli 100 miljoonan euron suorat kustannukset. Vuoden 2018 kuivuuden johdosta maataloutta tuettiin noin 90 miljoonalla eurolla Suomen hallituksen toimesta.

Ilmastonmuutoksen on arvioitu lisäävän vuosisadantaamme. Tästä huolimatta myös kuivakausien on ennustettu lisääntyvän Suomessa. Tämä johtuu haihdunnan lisääntymisestä, sään äärevöitymisestä (eli sade tulee rankemmin ja kuivat jaksot ovat pidempiä) ja siitä, että kasvava sademäärä osuu enimmäkseen talviin. 

Vaikka lisääntyvät kuivakaudet kasvattavat riskiä, voimme varautumisella pitää riskit kurissa. On tärkeää (ja myös halvempaa) varautua riskeihin ja muuttuvaan ilmastoon ennakoivasti. Monet keinot vaativat vuosien työtä - siksi varautuminen olisi hyvä aloittaa ennen kuin vakava kuivakausi osuu Suomeen. Kuivakausien vaikutuksia on syytä miettiä kaikilla sektoreilla. Kun mahdolliset vaikutukset on tunnistettu, voidaan miettiä parhaat keinot varautua niihin.

Yksi tärkeä kynnys kuivuusriskien hallinnassa on päästä yli ajatuksesta, ettei Suomessa voi olla kuivuutta. Ilman tahtoa kehittää riskienhallintaa tuskin paljoa tulee tapahtumaan. Toisaalta vaikutukset vaihtelevat maassamme paljon erilaisista vesiolosuhteista ja kunnista johtuen. Kaikkialla ei tarvitse varautua samalla tavalla. Riskienhallinnan tarve tuleekin perustua alueiden ja sektoreiden tarpeisiin.

Kirjoittaja työskentelee neuvottelevana virkamiehenä maa- ja metsätalousministeriön luonnonvara- ja vesitalousyksikössä.