Ilmastonmuutokseen liittyvät sään ääri-ilmiöt vaikuttavat myös metsiin ja metsätalouteen. Laajoja hyönteistuhoja on jo nähty sekä Keski-Euroopan että Pohjois-Amerikan metsissä, ja Euroopassa roihusi kesällä useita laajoja metsäpaloja. Metsänomistajia varmasti mietityttää, voiko vastaavaa tapahtua myös Suomessa ja millä keinoin tuhoja olisi mahdollista ehkäistä.

Avainsanat varautumisessa ovat metsien terveys ja oikea-aikaiset, kasvupaikan mukaan valitut metsänhoitotoimet. Ne lisäävät metsien kasvua, vähentävät tuhoriskejä ja parantavat metsien sopeutumiskykyä. Myös puulaji kannattaa aina valita kasvupaikan mukaan.

Uuden metsän kasvu perustuu joko luontaiseen tai viljelemällä tehtyyn metsänuudistamiseen. Jälkimmäisen etuna on se, että uudistamisessa hyödynnetään jalostettua taimi- ja siemenmateriaalia, joka lisää kasvua ja parantaa metsien sopeutumiskykyä. Mitä nopeammin metsät kasvavat, sitä enemmän ne myös nielevät hiilidioksidia.

Oikea-aikainen taimikon ja nuoren metsän hoito varmistaa uudistamisen onnistumisen, joten hoitotoimien tekemisessä ei kannata viivytellä. Ajallaan tehdyillä harvennuksilla estetään puuston riukuuntuminen ja parannetaan metsien ilmastokestävyyttä tuuli- ja lumituhoja vastaan. Erityisesti vanhoissa kuusikoissa ei ole järkevää viivytellä hoitotoimien kanssa.

Metsänkäsittelymenetelmän valinta – jaksollinen vai jatkuva kasvatus – riippuu kasvupaikasta ja puustosta. Metsänkäsittelytapaan vaikuttavat lisäksi metsänomistajan omat tavoitteet. Käsittelymenetelmän voi nykyisen metsälain mukaan valita vapaasti.

Turvemailla ojien kunnostukselle varteenotettava vaihtoehto kasvun lisäämiseksi ja vesistö- ja ilmastovaikutusten minimimoiseksi on uusimpien tutkimusten valossa tuhkalannoitus. Sillä pystytään lisäämään metsien kasvua ja alentamaan veden pintaa jopa ojitusta enemmän. Tarpeettoman voimakasta maaperän käsittelyä on muutenkin syytä välttää ja vesistöjen reunaan on jätettävä riittävät suojavyöhykkeet.

Ilmastonmuutokseen sopeutumista parantavat toimet eivät ole ristiriidassa monimuotoisuuden lisäämisen kanssa. Päinvastoin, rakenteeltaan monipuolinen metsä kestää paremmin tuhoja, ja riistatiheikköjä, säästöpuita ja tekopökkelöitä on joka tapauksessa syytä jättää hoitotoimien yhteydessä metsiin. Monimuotoisuuden ja sopeutumiskyvyn kannalta metsiä on järkevä kasvattaa myös mahdollisimman monipuulajisina.

Myös metsätieverkoston ylläpito auttaa torjumaan metsätuhoja. Kun tie kestää hyvin puunkuljetuksen, myös palontorjuntakalusto pääsee tarvittaessa nopeasti paikalle. Tiheä metsätiestö on yksi suomalaisen metsäalan vahvuuksista ja luultavasti keskeinen syy siihen, ettei Suomessa ole toistaiseksi nähty enempää laajoja metsäpaloja.

Ajantasaiset metsänhoidon suositukset varmistavat, että metsänomistajilla ja metsäammattilaisilla on aina paras tieto metsissä tehtävien toimien tueksi. Metsäalan ammattilaiset neuvovat ja tukevat lisäksi tarvittaessa metsänomistajia päätöksenteossa. Lopulliset päätökset metsien käytöstä ja hoidosta tekevät kuitenkin aina metsänomistajat, joita Suomessa on yli 600 000.

Kirjoittaja metsäneuvos Erno Järvinen työskentelee maa- ja metsätalousministeriössä luonnonvaraosaston metsä- ja bioenergiayksikön päällikkönä.