Miten ruokajärjestelmästä tehdään samalla sekä kestävämpi että kriisinkestävämpi? Päijät-Hämeen maakuntajohtaja kirjoittaa, miksi lyhyet ruokaketjut, puhdas vesi ja eri toimijoiden välinen yhteistyö ovat ehdoton edellytys suomalaisen ruokajärjestelmän tulevaisuudessa.

Xamkin asiantuntijat Jenni Palosaari ja Helinä Juurinen kirjoittavat siitä, miten nuoria saisi innostettua syömään yhdessä.

Kirjoituksessa ruokavaikuttaja Vili Rautio kertoo, mitä yhdessä syöminen merkitsee hänelle. Jutusta löytyy myös inspiraatiota omiin arjen ruokahetkiin, yhdessä makuparin kanssa tietty!

"Ruokaviennin ympärille rakentuva yhteistyö on vahvistunut merkittävästi. Yritykset, viranomaiset ja vienninedistämisen toimijat rakentavat ratkaisuja tavalla, jota en ole aiemmin nähnyt. Vielä on paljon tehtävää, mutta uskon, että käsissämme on todellinen kasvun hetki", Marjukka Mattio kirjoittaa blogissaan.

Jochen Fries kirjoittaa blogissaan ruokaviennistä ja suomalaisen ruuan vahvuuksista.

"Maaseutu voisi siis koostua usean kokoluokan ja suunnan edustajista, jotka hyödyttäisivät ja täydentäisivät toinen toisiaan ja huoltovarmuutta. Silloin olisimme yhdessä enemmän, muussa tapauksessa tulos voi olla päinvastoin", Pia Niemeläinen kirjoittaa blogissaan.

Paikallisyhteisöt ovat keskeinen voimavara monimutkaistenkin yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisessa. Kirjoituksessa johtava asiantuntija Laura Jänis nostaa esiin paikallisen kehittämisen mahdollisuudet ja yhteisölähtöisen toiminnan roolin osallisuuden, elinvoiman ja kestävyyden vahvistamisessa ja kysyy, hyödynnämmekö riittävästi alhaalta nousevia ratkaisuja.

Peruna on esimerkki kotimaisesta vahvuudesta, joka liittyy suoraan ruokaturvaan, omavaraisuuteen ja arjen ruokaan. Kirjoituksessaan Peruna-alan yhteistyöryhmän asiamies Kati Pohjanmaa nostaa esiin myös alkutuotannon arjen haasteita ja kysyy, tunnistammeko riittävän hyvin sen, mitä meillä jo on.

Blogissaan Mari Raininko nostaa esille luonnon monimuotoisuuden merkityksen ruokajärjestelmälle ja kuinka toimiala on tarttunut haasteeseen luontokadon pysäyttämiseksi.

Blogissaan Eveliina Sapattinen tarkastelee sitä, miten keskustelu lihankulutuksen vähentämisestä kääntyy usein puheeksi “vastuullisesta tuotannosta” – ja miten tämä rajaa jo etukäteen sitä, millainen muutos näyttäytyy mahdollisena.