Marinin hallitusohjelmassa on useita eläinten hyvinvointiin liittyviä tavoitteita. Porsaiden kirurgisesta kastraatiosta luopuminen on yksi selvitettävistä asioista. Helmikuussa valmistuikin professori Mari Heinosen aiheesta tekemä selvitys. Parhaillaan pohditaan, miten lakiluonnosta kastraation osalta muokataan ennen sen antamista eduskunnalle.

Lihasiaksi kasvatettavat karjuporsaat kastroidaan muutaman päivän ikäisenä lihassa esiintyvän karjunhajun takia. Karjunhajua esiintyy pienellä osalla karjuista teurastusvaiheessa. Kun tällaista lihaa kypsentää, se haisee epämiellyttävältä. Haisevaa lihaa voidaan käyttää teollisuudessa joihinkin tuotteisiin.

Karjuporsaiden kirurginen kastraatio on porsaalle kivulias ja stressaava toimenpide. Nykyisin lihatalot edellyttävät sopimustuottajiltaan tulehduskipulääkkeen antamista kastraation yhteydessä. Kivunlievityksen tehostamiseksi muun muassa Ruotsissa ja Tanskassa edellytetään nykyään paikallispuudutuksen käyttöä tulehduskipulääkkeen lisäksi. Saksassa porsaat nukutetaan toimenpiteen ajaksi. Mikään kivunlievityksen muoto ei kuitenkaan poista kastraatiosta aiheutuvia pidempikestoisia hyvinvointiongelmia.

Porsaiden kirurgisesta kastraatiota halutaankin jatkossa luopua kokonaan. EU-komissio tavoitteena on ollut jo vuodesta 2008 asti lopettaa kirurginen kastraatio vapaaehtoisten toimenpiteiden kautta, mutta toistaiseksi käytäntö on jatkunut monissa Euroopan maissa. Alankomaissa kirurginen kastraatio tehdään enää noin 30 % karjuporsaista, kun taas Espanjassa ja Iso-Britanniassa karjut on perinteisesti jätetty kastroimatta.

Kirurgisen kastraation vaihtoehtona on immunokastraatio tai täyskarjukasvatus. Immunokastraatiossa lihasika rokotetaan kasvatusaikana kahdesti lääkevalmisteella, joka estää sukupuolihormonin vaikutuksen eivätkä karjun kivekset kehity.  Kivesten toiminta palautuu normaaliksi puolen vuoden kuluessa, jos sikaa ei teurasteta.

Immunokastraatiolla ei ole vaikutusta sianlihan turvallisuuteen elintarvikkeena. Immunokastraatio lisää työtä ja kustannuksia lihasikalassa.

Täyskarjukasvatuksessa karjuporsaita ei kastroida lainkaan. Karjunhajua voidaan osittain estää jalostuksella ja panostamaisella sikojen kasvatusolosuhteisiin. Lihasikalassa karjut on kasvatettava erillään imisöistä eli nuorista naaraspuolisista sioista, mistä aiheutuu lisätyötä. Karjut tarvitsevat enemmän tilaa ja erilaisen ruokinnan kuin leikot eli kastroidut urospuoliset siat. Teurastamolla haisevat ruhot on pystyttävä tunnistamaan ja ohjaamaan ne muuhun kuin tuorelihakäyttöön. Haisevien ruhojen tunnistaminen ja ruhojen erittely edellyttävät teurastamoilta merkittäviä investointeja ja henkilöstöresursointia.

Immunokastraatio olisi helpompi käytännössä toteuttaa, koska se ei vaadi mittavia investointeja kuten täyskarjukasvatus. Kuitenkin immunokastraatiota vierastetaan, koska pelätään kuluttajien reaktioita menetelmään, jossa vaikutetaan sikojen hedelmällisyyteen. Sitä käytetään Euroopassa isommassa mittakaavassa vain Belgiassa. Täyskarjukasvatuksen käyttöönotto vaatisi meillä paljon tutkimus- ja kehitystyötä investointikustannusten lisäksi. Toisaalta karjuja ei tarvitsisi käsitellä kastraation vuoksi lainkaan. Tyypillinen lainvalmistelun ongelma: vaihtoehtoja on, mutta minkä niistä valitsisi? 

Kirjoittaja työskentelee tuotantoeläinten hyvinvointiin erikoistuneena erityisasiantuntijana maa- ja metsätalousministeriössä.