Alkutuotannon näkökulmia ruuantuotannon strategiaan

Ruokajärjestelmän visio ja tunnistetut päämäärät visiotilan saavuttamiseksi palvelevat hyvin suomalaista alkutuotantoa. Kysymys nousee siitä, millaisia eri näkemyksiä ja toimenpiteitä suunnitellaan päämäärien toteuttamiseksi.

Tarkastelen ruokajärjestelmää lähinnä kotieläintuotannon, ja etenkin maidontuotannon näkökulmasta. Millaisia muutoksia on tulossa, ja miten muutoksiin tulisi reagoida. Mikään alkutuotannon sektori ei ole ollut stabiilissa tilassa aiemminkaan. Toiminta ja tuotantotavat ovat oleellisesti erilaisia verrattuna vaikka 2000-luvun alkuvuosiin.

Kansainvälinen kysyntä ja vienti

Suomi ei pysty vaikuttamaan siihen millaisia tuotteita maailmalla halutaan. Suuret vientivolyymit tulevat jatkossakin kotieläintuotteista. Väkiluvun kasvu, elintason parantuminen ja toisaalta ilmastonmuutoksen aiheuttama viljelyolosuhteiden heikentyminen kriittisillä markkinoilla lisäävät etenkin liha- ja maitotuotteiden kysyntää. Länsimaissa näiden kulutus ei kasva, mutta kehittyvissä maissa tulee merkittävää kasvua. Kehittyneihin maihinkin voidaan toki viedä. Silloin tulee olla taito brändätä tuotteet, tai löytää Suomen pienille volyymeille sopivat kapeat markkinaraot. Näistäkin esimerkkejä löytyy.

Vahvista vahvuuksia

Suomen vahvuus on nautakarjoissa. Viileä ilmasto ja valoisa kesäkausi ovat meille kilpailuetu. Pystymme toimimaan yhtä tehokkaasti kuin keskieurooppalaiset kilpailijamme. Maitoyrittäjät ry. on jäsenenä EDFssä (European Dairy Farmers), missä vertaillaan tilojen tuloksia ja kannattavuutta. Tulokset luovat uskoa meidän kykyymme kilpailla.  Vaikka maitotilojen määrä jatkaa vähenemistä, ei työpaikkojen määrä vähene samaa tahtia. Tilat ovat jatkossakin perheyrityksiä, mutta ne myös työllistävät. Johtamistaidot korostuvat. Johtamisosaaminen ei ole ollut samanlaisessa keskiössä, kuin tuotanto-osaaminen. Jatkossa tulee olla toisin.

Ilman kannattavuutta ei vientiä voi kasvattaa. Siksi toimenpiteet aktiiviviljelijöiden toimintaolosuhteiden varmistamiseksi tulee huomioida, kun kilpaillaan avoimilla markkinoilla.

Lihaa, maitoa vai kasviksia

Kaikkia tarvitaan.  Kotieläintuotannon ja kasvinviljelyn symbioosi antaa hyvät edellytyksen molempien menestymiseen. Kasvipohjaiset ruokaratkaisut tulevat hitaasti kasvamaan kehittyneissä maissa. Valitettavasti Suomen olosuhteissa tämäntyyppisissä tuotteissa meidän suhteellinen kilpailukykymme on heikkoa. 

Huoltovarmuus ja alueellisuus

Suomessa kotieläintuotannon painopiste on siirtymässä pohjoiseen ja länteen. Huoltovarmuuden ja asutuksen infran näkökulmasta myös Itä-Suomessa tulisi pystyä ylläpitämään riittävää perustuotantoa. Suomi on metsäinen maa. Ainoastaan noin seitsemän prosenttia pinta-alasta on peltoa, kun esim. Tanskassa vastaava luku on yli 60 %. Meillä on tilaa ja mahdollisuuksia viljellä ilman merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Huoltovarmuus ja uudistava viljely

Nykyiset kriisit haastavat huoltovarmuutta. Meidän tulisi panostaa tutkimukseen entistä enemmän, jotta voisimme rakentaa sellaisia resilienttejä viljelymalleja, joissa riippuvuus tuontipanoksista vähenisi. Luomussa on jo hyviä esimerkkejä, missä viljellään isojakin aloja ilman keinolannoitteita. Tulisi kyetä viemään rinnakkain tehokkaita isoja tiloja, ja toisaalta pieniä ympäröivää asutusta palvelevaa paikallista tuotantoa. Kotieläinten lanta on huoltovarmuuden ja tuontipanoksista riippumattomuuden näkökulmasta välttämätön lannoite.

Ruokajärjestelmän taikasanat

Lopuksi ruokajärjestelmän uudistamiseen liittyvät sanat, joiden sisältö ja painotukset tulee määritellä ja huomioida: ravitsemus, kannattavuus, reiluus, aktiiviviljelijät, huoltovarmuus, alueellisuus, maaseudun elinvoima, infran ylläpito, resilienssi, omat vahvuudet.

Kirjoittaja Reima Luomala on taustaltaan elintarviketeknologi. Hänellä on pitkä tausta elintarviketeollisuudesta, tuotannon, liiketoiminnan ja alkutuotannon osa-alueilla. Nykyään hän toimii yritysvalmentajana pk-yritysten ja kehittävien kotieläintilojen parissa. Hän on Maitoyrittäjät ry. hallituksen asiantuntijajäsen.