EU:n maatalous- ja maaseuturahoitus ruuantuotannon turvaajana

Maailma myllertää nyt niin kovaa vauhtia, että tavallinen ihminen on jo aivan pyörryksissä. Välillä tuntuu, ettei tänään voi edes kuvitella, miltä maailma näyttää huomenna. Yksi on kuitenkin varmaa: me syömme ruokaa myös huomenna.

Kotimainen ruuantuotanto varmistaa, että myös maailman myllertäessä ruokaa on saatavilla. Suomi on muuhun Eurooppaan nähden syrjässä, joten kotimaisella tuotannolla varmistamme, että kaupan hyllyt ovat vain hetkellisesti tyhjät. Kun ruoantuotanto on vakaalla tasolla, ruoka riittää varmemmin myös häiriötilanteissa.

Ruuantuotanto on pitkä prosessi, jossa ei pystytä salamannopeasti reagoimaan muuttuviin markkinoihin. Sama pätee myös toisin päin, sillä muutokset markkinatilanteissa vaikuttavat viiveellä ruoantuotantoon. Matka viljan siemenen ostosta valmiiksi jauhopussiksi on usein yli vuoden mittainen, ja tuotantoon liittyvien koneiden ja rakennusten investoinnit vielä pidemmän aikavälin juttuja.

Tukijärjestelmä on maallikon korviin täynnä kummallisia termejä ja käsittämättömältä kuulostavia asioita, mutta kaiken tarkoitus on pohjimmiltaan yksinkertainen: EU:n maatalous- ja maaseuturahoituksella huolehditaan siitä, että ruokaa tuotetaan joka puolella Eurooppaa – myös joka puolella Suomea. Tuista huolimatta maatilat kamppailevat heikon kannattavuuden kanssa. Muistetaan tukea maatalousyrittäjiä ostamalla kotimaisia elintarvikkeita! Vilkaise vaikka pakkauksen merkinnät, löytyykö esimerkiksi Hyvää Suomesta -merkki eli sinivalkoinen joutsen.

Maataloustukien lisäksi EU:n maatalous- ja maaseuturahoitus sisältää myös maaseudun yrityksille maksettavia tukia sekä erilaisia investointitukia viljelijöille. Ruuantuotannon turvaamiseksi myös maaseudun elinvoimasta on huolehdittava. Maatalousyrittäjät ovat myös muiden maaseudun yritysten asiakkaita, joten kumpikin ruokkii toisensa elinvoimaa. Monesti maatalousyrittäjä on myös laajemmin yrittäjä omalla alueellaan. Tukemalla investointeja annetaan viljelijöille ja maaseudun yrittäjille mahdollisuus nykyaikaistaa tuotantoaan. 

Kotimainen ruuantuotanto mahdollistaa sen, että saamme syödäksemme myös mahdollisissa häiriötilanteissa.  Suomi on pitkä maa, ja eri puolilla Suomea menestyvät eri tuotantomuodot. Pohjoisessa viljakaan ei meinaa jaksaa kasvaa, mutta eläinten rehuksi kasvatettava nurmi kyllä pärjää. Eteläisessä Suomessa puolestaan kokeillaan tälläkin hetkellä, miten uudet viljelykasvit menestyvät meillä. Näiden välille mahtuvat kaikki tuotantomuodot, ja EU:n maatalous- ja maaseuturahoituksella varmistetaan niiden jatkumo, vaikka pellon satotasot Suomessa eivät ylläkään Keski-Euroopan tasolle.

Viime aikoina huoltovarmuus on ollut päivän sana, ja sitä on korostettu kaikkialla hallitusohjelmaa myöten. Muita näkökulmia ei kuitenkaan ole unohdettu, vaikka ne eivät tällä hetkellä korostukaan. EU:n maatalous- ja maaseuturahoituksella varmistetaan ruuantuotannon riittävyyden lisäksi, että tuotanto on kokonaisuutena kestävää. Tukien ehdoissa on jo pitkään ollut ympäristön ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin huomioimista.

Ruuantuotannon elinehtona on, että maatiloilla on jatkajia. Tämän vuoksi olemmekin kiinnittäneet erityistä huomiota nimenomaan nuoriin viljelijöihin ja heidän tukemiseensa. Nuorille viljelijöille kohdistetuilla tuilla pyritään helpottamaan oman maatilan toiminnan aloitusta. Lisäksi EU:n maatalous- ja maaseuturahoitus mahdollistaa nuorille viljelijöille erityisiä investointitukia, joiden avulla he pääsevät heti kehittämään toimintaansa.

Paljon puhuttu termi ruokaan ja huoltovarmuuteen liittyen on ollut kotivara. Pitkien välimatkojen maaseudulla on aina ruokaa kaapissa vaikkapa auton hajoamisen varalta. Ihan kenelle vaan kotivara voi tarkoittaa myös sitä, että pakastimessa on aina jotain siltä varalta, ettei jaksakaan mennä kauppaan, kun hyvä elokuva kotisohvalla vie voiton – kunhan yhteydet ovat kunnossa.

Minna-Mari Kaila

Kirjoittaja työskentelee maa- ja metsätalousministeriössä ruokaosaston osastopäällikkönä.