Resurssitehokas ruokajärjestelmä tehdään yhdessä – integraatiot keskiössä

Omista tulokulmista katsomalla Suomen ruokajärjestelmä näyttäytyy hyvin erilaiselta riippuen siitä, mistä päin asiaa katsotaan. Katson asiaa tässä blogissa kahdesta näkökulmasta; fyysisten tuotantomahdollisuuksien ja resurssitehokkuuden kautta. Jos haluamme resurssitehokkaan ruokajärjestelmän, emme voi sulkea pois mitään olemassa olevista tai uusista kehittyvistä arvoketjuista.

Professori A.I. Virtasen kuuluisaa lausumaa mukaillen totean, että kaikki toimialat tarvitsevat innovaatioita ja teknologioiden kehittämistä, niin myös ruoka-ala. Valio valittiin alkuvuodesta 2024 Business Finlandin rahoittamaksi veturiyritykseksi. Valion roolina on nyt vetää tulevaisuuden ruokajärjestelmän kehittämistä – innostaa mahdollisimman moni ruokajärjestelmään kytkeytyvä yritys, tutkimuslaitos ja sidosryhmä lisäämään tutkimus- ja tuotekehityspanostuksiaan kestävän ruokajärjestelmän eteen.

Olemme nimenneet viisivuotisen ohjelman Food 2.0:ksi. Tavoitteena on lisätä resurssiviisasta ruoantuotantoa ja -vientiä vuoteen 2032 mennessä yli miljardilla eurolla vuodessa. Yli 170 toimijaa on jo innostunut lähtemään mukaan: isot, pienet, uudet ja vakiintuneet toimijat rakentavat tulevaisuuden ruokajärjestelmää nyt yhteistyössä.

Food 2.0 on jo poikinut useita merkittäviä T&K-hankkeita:

• Helsingin Yliopiston johtama hanke selvittää maatalouden tuottamien aerosolien vaikutusta ilmastoon  
• Luonnonvarakeskuksen johdolla kehitetään nautojen hyvinvoinnin todennus- ja monitorointijärjestelmää  
• Kansainvälinen iso tutkimuskonsortio selvittää kasviproteiinilähteiden vatsaystävällisyyttä
• Turun Yliopisto selvittää mikrolevien mahdollisuuksia teollisuuden jätevesien pudistuksessa

Lukuisia muita hankkeita on suunnittelussa tai rahoituspäätöstä odottamassa.

Helsingin Sanomat pohti pääkirjoituksessaan 29.9.2024 ruoantuotannon kestävyysmurrosta ja uusien teknologioiden roolia tulevaisuuden ruokajärjestelmässä. Pääkirjoitus on oikeassa siinä, että uudelleen ajattelua tarvitaan. Solumaatalous on tulevaisuudessa osa ruokajärjestelmää ja voi kattaa aikanaan osan ruoan kokonaistuotannosta. Ennen tätä solumaatalouden teknologioissa riittää vielä kehitettävää, jotta resurssitehokkuus, tuotantoteknologiat ja lopputuotteiden ravitsemuksellinen laatu ovat riittävän kehittyneitä.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa kuvattu visio ruoan ja maan yhteyden purkautumisesta teknologialoikan tuloksena kuvastaa eräänlaista ääripäätä: vision mukaan maanomistajat voisivat viljelyn sijaan tuottaa maillaan aurinkosähköä, jonka avulla tuotettaisiin bioreaktorissa proteiinia. Ainakin tähän asti on ymmärretty, että biotekninen proteiinin tuotanto geneettisesti muokatuilla mikrobeilla vaati huippuhygieeniset tilat ja teknologian, mikä ei varmaankaan onnistu ”pellon kulmalla” kuten pääkirjoituksessa tunnelmoitiin.

Sen sijaan, että katsomme toiveikkaasti vain yhtä tulevaisuuden tuotantomuotoa, meidän on kehitettävä myös sitä, mitä meillä jo on. Avainsana on integraatio: solumaataloutta ja perinteisiä ruoantuotannon muotoja on kehitettävä yhtenä kokonaisuutena, jolloin resurssit hyödynnetään tehokkaasti.

Integraatioita ei voi korostaa liikaa: mikään yksittäinen tuotantomuoto ei voi olla resurssiviisas ilman muiden arvoketjujen apua. Kasviproteiini- ja solutehdas tuottaa kyllä ruokaa, mutta myös melkoiset määrät elintarvikkeeksi kelpaamatonta sivuvirtaa. Tässä eläintuotanto tulee apuun. Myös kotieläintuotanto hyötyy integraatioista, tästä hyvänä esimerkkinä on lantapohjaisen biokaasun tuotanto. Edelleen biokaasulaitos voi integroitua ainakin kahteen arvoketjuun, lannoitteisiin ja vetytalouteen. Tulevaisuuden kestävä ja resurssitehokas ruokajärjestelmä on siis yhdistelmä kaikkia nykyisiä ruoantuotannon muotoja ja solumaatalouden kaltaisia innovaatioita.

Jokaiseen ruokajärjestelmän osaan tarvitaan nykyistä kiinteämpää systeemiajattelua ja uutta teknologiaa. Kehittämisen kohteena on siis se, miten energia ja ravinteet kiertävät järjestelmässä, ja miten tuotannon sivuvirrat hyödynnetään. Vain näin saamme ruoan riittämään kaikille maailman ihmisille ja varmistamme, että ruoantuotanto on taloudellisesti mielekästä ja ympäristöönsä soveltuvaa kaikkialla maailmassa. Ehkä ainoa asia mistä ruokakeskustelijat ovat yhtä mieltä, on ruoan tarpeen voimakas kasvu ja kuinka muuttuva ilmasto rajoittaa tuotantomahdollisuuksia monilla alueilla mm. kuivuuden ja muiden sään ääri-ilmiöiden vuoksi.

On kaikkien alalla toimivien yritysten ja alkutuotannon etu, että sekä perinteisiä että uudistavia teknologioita hyödyntävät ruuantuotantomuodot menestyvät. Sekä vanhat että uudet arvoketjut tarvitsevat kehittämistä yhteistyön kautta ja integraatiot luovat uusia liiketoimintamahdollisuuksia ruoka-alalle.

 

Juha Nousiainen

Valio Oy

Ilmasto & Kestävä liiketoiminta