Tiedätkö, mihin puroon, jokeen tai järveen sinun pihaasi satanut vesipisara päätyy? Sen määrittää maastonmuotojen rajaama valuma-alue. Valuma-alueelta vesi päätyy uomien ja verkostojen kautta matalimpaan pisteeseen, ja lopulta vesistöihin. 

Valuma-alueen ominaisuudet, maankäyttö ja vesivarastot vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti sateet tai sulamisvedet nostattavat vedenpinnat tulvakorkeuteen tai kuinka vettä riittää kuivien kausien tarpeisiin. Myös suuri osa vesistöjen tilaa heikentävästä, vesiä rehevöittävästä ravinteiden ja kiintoaineen kuormituksesta on peräisin valuma-alueelta. 

Vesivarojen hallintaa ja vesienhoidon toimia tulisi suunnitella aina valuma-aluelähtöisesti. Valuma-aluetarkasteluun on myös muita hyviä syitä:  

• Parannetaan valuma-alueiden ilmastokestävyyttä.

Ilmaston muuttuminen todennäköisesti lisää kuivuusongelmia ja toisaalta rankkasateita. Maataloudessa tulee varautua kastelutarpeeseen ja kuivatusjärjestelmien säätämiseen. Pitkittynyt kuivuus voi haitata metsänkasvua ja vaikeuttaa yhdyskuntien vedenhankintaa. Rakennetulla alueella hulevesien hallintaa on tarkasteltava kaavarajat ylittävästi. Varautumisen suunnittelu kaikkien vedenkäyttäjien näkökulmasta vähentää valuma-alueiden eri toimintojen haavoittuvuutta ääreville vesioloille. 

• Ennaltaehkäistään ympäristöhaittoja ja vähennetään kunnostustarvetta.

Vesienhoidossa tai vesiluontotyyppien ennallistamisessa kustannustehokkainta toimintaa on ennaltaehkäistä vesistöön päätyvän kuormituksen syntymistä. Esimerkiksi suojavyöhykkeitä, ympärivuotista kasvipeitteisyyttä tai avohakkuiden ja ojituksen välttämistä kannattaa kohdistaa valuma-alueella sinne, missä eroosion tai ravinne-, happamuus- tai humuskuormituksen riski on suurin. Näin voidaan vähentää tarvetta kalliille kunnostustoimille. 

• Toteutetaan vaikuttavaa luonnonhoitoa ja ilmastotoimia.  

Virtavesien kunnostuksia, vaellusesteiden poistamista, elinympäristöjen hoitotoimia ja turvemaiden ennallistamisia kannattaa tarkastella laajoina kokonaisuuksina yksittäisten kohteiden sijasta. Valuma-aluekokonaisuuksia suunnittelemalla saadaan toimille vaikuttavuutta.

Valuma-aluesuunnittelu on yleistynyt harmillisen hitaasti. Syyt löytyvät muun muassa valuma-aluetason koordinaation puutteesta, toisistaan irrallisista suunnittelujärjestelmistä sekä tietovarannon hajanaisuudesta ja puutteellisuudesta. 

Näihin ongelmiin etsitään ratkaisuja maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön valmistelemassa valuma-aluesuunnittelun tiekartassa. Tiekartta koostuu toimenpidepoluista, joiden tarkoitus on vakiinnuttaa valuma-aluesuunnittelun toimintatapaa, kehittää ohjauskeinoja ja kannustimia sekä parantaa valuma-aluesuunnittelun tietopohjaa, työkaluja ja osaamista. 

Oletko koskaan tutkinut vanhoilta kartoilta, kuinka soiden ojitukset ja muu maankäyttö ovat muuttaneet valuma-alueita viimeisen 50 vuoden aikana? Vesipisaran matka soiden ja purojen kautta mutkitellen vesistöön on todennäköisesti kestänyt huomattavasti kauemmin kuin tänä päivänä. Veden viivyttäminen viheralueilla, kosteikoilla, soilla ja uomissa palvelee sekä luontoa että muita vedenkäyttäjiä. 

Lue lisää maa- ja metsätalouden vesienhallinnasta 

Kirjoittaja työskentelee vesitalousasiantuntijana maa- ja metsätalousministeriön luonnonvara- ja vesitalousyksikössä.