Uusi opas linjaa hyvät käytännöt vapaaehtoisille hiilimarkkinoille

Vapaaehtoiset ilmastoteot ovat yksi keino edistää ilmastotyötä Suomessa ja maailmalla. Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön 1. helmikuuta julkaisema opas linjaa hyvät käytännöt vapaaehtoisille hiilimarkkinoille. Oppaan tavoitteena on parantaa kotimaisten hiilimarkkinoiden luotettavuutta ja luoda yrityksille mahdollisuus kotimaisiin ilmastotekoihin.

Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat selvittäneet hankkeessaan vapaaehtoisten päästökompensaatioiden pelisääntöjä. Yritysten ilmastoväittämiin, esimerkiksi lupauksiin tuotteiden tai palveluiden hiilineutraaliudesta, on liittynyt paljon epäselvyyttä ja epäilyjä ”viherpesusta”.

Hyvien käytäntöjen mukaisesti kaikkien toimijoiden tulisi ensisijaisesti vähentää omia päästöjään ja pienentää omaa hiilijalanjälkeään. Omia ilmastotoimia voi täydentää tukemalla muiden tahojen sellaisia vapaaehtoisia ilmastotekoja, jotka eivät muuten toteutuisi.

Uuden oppaan tavoitteena on parantaa kotimaisten hiilimarkkinoiden luotettavuutta ja tuoda työkaluja sekä yrityksille että kuluttajille. Oppaaseen on koottu hiilimarkkinoiden kansainvälisiä hyviä käytäntöjä, joiden käyttöönottoon kannustetaan Suomessa.

”Kuluttajien on tärkeää pystyä luottamaan siihen, että vihreäksi markkinoidut tuotteet ovat todella sitä. Vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden opas antaa pelisääntöjä ja ehkäisee viherpesua aiheen ympärillä. Suomessa on valtava määrä tulevaisuuteen katsovia vastuullisia yrityksiä ja aiheesta kiinnostuneita kuluttajia, ja uskon että oppaalla tulee olemaan iso menekki", sanoo ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo.

Hyvien käytäntöjen mukaan uskottavien ilmastoväittämien tulee perustua ilmastoyksiköihin, jotka täyttävät kansainvälisesti vakiintuneet minimikriteerit. Ilmastoyksiköllä tarkoitetaan yhtä hiilidioksidiekvivalenttitonnia vastaavaa sertifioitua hillintätulosta. Hillintätulos voi olla sekä kasvihuonekaasujen vähennys tai hiilenpoistojen lisäys.

Yksi keskeinen minimikriteeri ilmastoväittämän todistamiseen käytetyille yksiköille on muun muassa lisäisyys, eli yksikön tuottavaa hanketta ei olisi tapahtunut joka tapauksessa esimerkiksi lainsäädännön vaatimuksesta tai taloudellisesti kannattavasti. On myös tärkeää, että yksiköiden tuottaman ilmastohyödyn tulee olla aitoa ja selkeästi pysyvää sekä todennettavissa. Lisäksi kaksoislaskentaa tulee välttää, eli samaa ilmastoyksikköä ei tulisi käyttää useaan otteeseen tai useaan eri tavoitteeseen.

Yritykset voivat välttää kaksoislaskennan valtion kanssa helposti tekemällä markkinoinnissaan ns. ilmastotukiväittämiä, jolloin on käytetyt yksiköt auttavat myös Suomea kohti hiilineutraalisuustavoitetta.

”Pelisääntöjen avulla voidaan edistää kotimaisen markkinan kasvua, kun yritysten ja kuluttajien luottamus ja markkinan uskottavuus paranee. On hyvä, että yritysten Suomessa tekemät ilmastoteot vievät koko Suomea kohti meidän ilmastotavoitteitamme”, sanoo maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen.

Ministerit muistuttavat, että myös sellaiset vapaaehtoiset ilmastoteot, jotka eivät täytä kaikkia minimikriteerejä, voivat tuottaa tärkeitä ilmasto- ja muita hyötyjä, ja niiden tukeminen on tärkeää ja kannustettavaa. Niitä ei kuitenkaan tulisi käyttää päästöjen kompensointiin ja hiilineutraalisuusväittämiin.

Kehitteillä EU:n laajuinen hiilenpoistojen sertifiointikehys

Nyt julkaistu opas perustuu kansainvälisiin hyviin käytäntöihin, jotka ovat kehittyneet ja vakiintuneet yli 20 vuoden kuluessa. Kansainvälisten käytäntöjen lisäksi opas kuvaa ilmastoyksiköihin ja -väittämiin vaikuttavan EU-sääntelyn.

Lukuisat sertifiointiohjelmat arvioivat minimikriteerien täyttymistä ja myöntävät ilmastoyksiköitä rekistereissä. EU:n laajuinen hiilenpoistojen sertifiointikehys on parhaillaan kehitteillä.

Hiilenpoistojen sertifioinnin lisäksi EU:ssa on lähivuosina tulossa uutta sääntelyä ja tiukentuvia vaatimuksia esimerkiksi ympäristöväittämien perusteluille, yritysten kestävyysraportoinnille sekä yritysvastuulle.

”Vapaaehtoisia ilmastotekoja koskevat alan käytännöt, toiminnan oikeudelliset puitteet ja viranomaisten tulkinnat muokkautuvat ja kehittyvät jatkuvasti. Opastakin onkin tarpeen päivittää sääntelyn ja hyvien käytäntöjen kehittyessä”, sanoo erityisasiantuntija Ville Laasonen ympäristöministeriöstä.

Valtioneuvoston rahoittamassa hankkeessa tullaan selvittämään, miten kansallista lainsäädäntöä, ohjeistuksia ja hiilidioksidipäästöjen raportointia tulisi päivittää pidemmällä aikavälillä. Hankkeessa selvitetään kansainvälisten sääntelykehikon muutoksien vaikutuksia kansallisiin päästövähennyksiin, kuluttajansuojaan ja yritysten toimintaedellytyksiin. Hanke alkaa maaliskuussa ja sen on määrä kestää 1,5 vuotta.
 

Lisätietoja:

Ville Laasonen
Erityisasiantuntija
0295 250 250
ville.laasonen@gov.fi

Riikka Yliluoma
Ympäristö- ja ilmastoministerin erityisavustaja
050 414 1682
riikka.yliluoma@gov.fi

Lotta Heikkonen
Johtava asiantuntija
0295 162 074 
lotta.heikkonen@gov.fi 

Lasse Kontiola
Maa- ja metsätalousministerin erityisavustaja
0295 162 144
lasse.kontiola@gov.fi

Anna Laine
Johtava asiantuntija
Gaia Consulting Oy
050 513 1260
anna.laine@gaia.fi
 

Kuva: Rodeo